Isot metsäkerholaiset

tervehdys kuin tuulahdus isojen metsäkerhosta 30.4 vapun aattona. lapsia tänään olikin vain kokonaista viisi, osa oli lomalla ja osan oli flunssa kaatanut vuoteeseen. Tänään lähdettiin metsään iloisina auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta... onneksi vapuksi luvattu sade ei vielä meitä päässyt kastelemaan.

Matkalla metsään ihasteltiin niin vihertyvää luontoa ja vielä aamuisia unisia valkovuokkoja.
Isojen kerholaiset ovat hyvin oppineita kulkijoita ja avustavat mielellään meitä aikuisia tehtävä-/yllätyskorin kantamisessa.

 

Tänään vietettiin vapun aattoa ja yllätyskorista löytyi tietysti Budapestistä Suomeen matkannut Buda-Pupu kasseineen, jossa lapsille herkku maistiaiset sekä pieni savinen lintupilli. Korissa oli myös kasvomaalit, ilmapalloja sekä saippuakupla purkit jokaiselle lapselle sekä neonnauhaa.

poks- poks, kaikui metsässä, kun ilmapallot poksahtelivat puhki osuessaan johonkin terävään oksaan, mutta kukaan ei silti pahoittanut mieltään. Muutamat lapset halusi poskiinsa jonkun kuvion ja saippuakupla purkit tyhjeni hetkessä. Käytiin myös vappujuoksulla läheisellä polulla

Eväshetki olikin sitten varmaan odotetuin hetki, sillä jokainen oli saanut tuoda mukanaan jotain herkkua. Hyvin auliisti lapset jakoivat herkkujaan ja mukavan jutustelun lomassa ja aurinkoisessa säässä eväshetki kesti ja kesti.... 






Äänekkäästi hiipi kevät,
vappu saa liikkeelle jokaisen evät.
Munkin sokerit saan kielelle,
-se tekee hyvää mielelle!

 


Hauskaa vappua kaikille

 



 

Pienet metsäkerholaiset

Hei metsäkerholaiset

Opiskelijani Nanna lopetti harjoittelujakson ja me kaikki jäätiin kaipaamaan häntä, etenkin minä. Minä olen Päkä ja yksi metsäkerhon vetäjä ja yritän jatkaa metsäkerhon blogin kirjoittamista Nannan jälkeen... Apua, tässä vaiheessa ikävä opiskelijaani kohden lisääntyy.
Viime viikon olin lomailemassa, joten en oikein osaa kertoa tarkalleen mitä viikon aikana metsässä tapahtui, mutta tiedän varmasti, että heillä on ollut mielenkiintoisia juttuja ja puuhasteluja. Kaikki sijaiseni ovat  kertoneet ihastuneensa metsäkerholaisiin ja kehuneet miten mukavia ja taitavia metsässä liikkujia he ovat... ja todella näinhän se on. Minulla on ollut onni saada lapsikseni maailman mahtavimmat lapset ja meillä on ollut todella haasteellinen ja mielenkiintoinen kevät. Lapset ovat kehittyneet huimasti siitä mitä se oli tammikuussa, kun kerho kovimpien pakkasten aikaan aloitettiin.

Tapu tapu rallaa taivaan alla
ei ole toista meidän moista
tapu tapu rallaa.

 

Tällä viikolla pienten kerhossa olemme päässeet tutustumaan Pupu Punnisen kaukaiseen serkkuun Buda Pupuun, joka matkusti minun mukana Budapestistä tänne Suomeen ja liittyi metsäkerholaisten joukkoon. Budalla on pieni keltainen kassi ja tietysti turvaliivit kuten lapsillakin. Kassista löytyi eläinhahmoiset tuliasherkut ja pieni savinen lintupilli, jonka avulla lapset ovat harjoitelleet puhaltamista. Siksipä tänään tiistaina saippuakuplien puhaltaminen  onnistuikin jo aika loistavasti.
Buda on selvästi valloittanut joidenkin lasten sydämet ja he haluavat kannella sitä metsässä paikasta toiseen ja esitellä hänelle taitojaan.

Reipanit päähän ja menoksi :)

 minä puhkun ja puhallan

  saippuakuplien kiinni ottaminen oli hauskaa puuhaa

 

 

Metsän kiipeilyteline

näinkin rennosti voi eväshetken ottaa

 

 

Keväisen, kevättä!

Viime viikolla isot metsäkerholaiset ovat puuhastelleet vaikka mitä.. Itselläni on ollut työssäoppimis jaksooni sisältyvä näyttö.  Opiskelija toimii näytön aikana ohjaajana. 2-3 päivän ajan ja näyttää osaamisensa. Näyttö sujui mukavan mutkitta. Kiitos lapsille.

Olipa kerran politikkoritari, joka leikkien asusteli metsäkerholisten metsissä. Siellä se toimitti virkaansa yhdessä kuninkaiden, prinsessojen, ritareiden ja kungattarien kanssa. Linnaa edusti maja.  

Satuisa leikki oli menestys. Sitä leikittiinkin sitten kaikki kolme päivää..   Tuona aikana muutama ritari muuttui palomieheksi. Hyvä niin, koska muuten olisi  kahvila palannut maan tasalle.. Tuli taltutettiin nopeasti kepein.  Keppien vesipaine oli yllättävä.. Vusss!!

naulakko alue

Yksi viime viikon  aiheesta on ollut omatoimisuus. Tarkoituksena on kannustaa lasta omatoimisuuteen.

 Pesä muurahaisten

Ke:  lapset itse ottavat eväät repusta. Menestys, jokainen onnistui!

To:lapset itse pakkaavat eväät takaisin reppuun. Menestys. 

Jokainen pystyi siihenkin.

Pe: omatoiminen evästäminen ja hanskojen  itsenäinen käteen laitto. Melkein jokainen lapsi onnistui siinäkin.

"Taputapurallaa, taivaan alla 

ei ole toista metsäkerholaisenmoista

Taputapurallaa. (Taputetaan)"

Oi että! Kevät on täällä. Leskenlehdet puskevat pinnalle. Ruoho alkaa vihertää. Mutta mikä  vuodenaika oli ennen kevättä? Sillon maata asutti lumi. No talvi! Mikä vuodenaika tulee kevään jälkeen? Silloin on lämmintä. Kukat kukkivat, puut vihertävät. No kesä.

Mikä vuoden aika tulee kesän jälkeen? Silloin oransin keltaiset, punaisen oranssit lehdet irtoavat puusta ja korisitelevat maan. No syksy.
On siis neljä vuodenaikaa. Talvi, kevät, kesä syksy. 

Opettelimme lasten kanssa hieman vuoden aikoja. Oppiminen sujuikin nopeasti. Hyvä hienoa!

Metsäkerholaiset saivat myös viime viikolla oman aarrelaatikon.. 

Sinne siis  säilötään erillaisia metsästä löydettyjä aarteita. Kauniin erillaisia. Sellaisia laatikkoon sopivia..

metsän aarteita.
 Kotilo, sulka, pikkuriikkinen käpy, kaarna, pehmeä kissankello ja kimalteleva kivi.

Ruukku

Multaa 

Ohran siemeniä 

Vettä

Aurinkoa

Lämpöä

"Kasva ohrani mun, ruukussa sun" sanoi Nanna kun blogia kirjoitti.

 Lapset istuttelivat omin pikku kätösin ohraa. Istutus puuhista nautittiin täysin multasormin. 

Multaa ruukkuun, päälle siemeniä. Pedaten peitellään siemenet mullalla.. Kakun päälle

vettä. Lopuksi pyydetään  kasvu energiaa auringolta ruukkuseen.. Helppoa. Sitten odotellaan, että kodin lämpö saa ruukkusen kukkimaan.

Metsän omaa taidetta.

Metsä on pullollaan kaikenlaista taidetta. Tässä toukan tekemää salakirjoitusta. Siihen on joskus toukkanen kirjoittanu kertomuksia puuhistaan. 

Oi sä toukka tollero,

kaunis karvalollero,

korea on sulla paita,

siinä moni täplä, raita;

Varo sinä varista,

tiaista ja tikkaa,

toukka on makeampi

maan rikkaa.

Tässä hieman kuvia meinneiltä viikoilta

Tutkimusmatkalla löysimme kaatuneen kiipeily puun

 karhulle pomitut marjat

pieni suureksi.

poliisit ja palomiehet paloasemalla

Pienet metsäkerholaiset

Pienten metsäkerhossa  puuhasteltiin tällä viikolla kaikenlaista. On rakennettu uutta majaa, ruuvailtu, kalasteltu, lauleskeltu, mutta päälimmäiseksi varmasti mieleen on jäänyt ohrasiementen istutusta.

Lapset itse ohjaajien avustuksella saivat täyttää pienen ruukkusen mullalla. Pienet kätöset ripottelivat mullan päälle siemeniä. Joukkoon lorautettiin vettä. Pääsiäisenkunniaksi päälle laitettiin pieni tipunen.

Istutus onnistui loistavasti. Lasten multasormet tekivät taitavasti ohraruukkuset. Nyt toivotaan, että kodinlämpö saa ohraruohon kasvamaan. 

Pienet kätöset istutus puuhissa

Puuhastelua

Istutimme myös metsään ohraa. Pieneen kantoon laitettiin multaa ja siemeniä.Nyt seurailemme alkaako kanto itämään ruohoa. mahtaako metsänlämpö saada ruohon kukoistamaan.

Vettä lammikosta, istutuksia ruokkimaan. Nam sanoo ohra kun veden tapasi.

Pienet metsäkerholaiset ovat leikkien laulanut linnun laulupuu laulua. Tässä laulun sanaset. Voivat sitten vanhemmat lauleskella sitä kotona lasten kanssa.

Linnun laulupuu

1. Kun sormen nostst pystyynpäin, on se linnun laulupuu.

Siihen lentää lintunen, sil' on auki suu.

Tiu-tiu-tiu, tiu-tiu-tiu

siinä se laulaa vois.

tiu-tiu-tiu, tiu-tiu-tiu

Mutta se lentää pois.

2. Nyt musta lintu lentelee, laulupuuta etsien.

Sormenpäätä katselee, siihen istuen.

kvaak-kvaak-kvaak...

siinä se laulaa vois.

kvaak-kvaak-kvaak...

mutta se lentää pois

3. Viisi pientä varpusta lensi luokse laulupuun,

ompas vallan ahdasta, oksa taittuu uuuhh.

tsiu-tsiu-tsiu...

siinä ne laulaa vois.....

tsiu-tsiu-tsiu.....

mutta ne lentää pois.

Koska metsässä liikkuu majan rikkojia niin jätimme pienen pyyntö lappusen.

Kukkuu!

 

Minun ensimmäisiin viikkoihin metsäkerhossa on kuulunut monia auringon täyttämiä päiviä.  Viikkojen aikana lapset ja heidän erilaiset persoonat ovat tulleet tutuksi, ihanat erilaiset persoonat!  Lasten lisäksi olen päässyt tutustumaan Haagan metsiin ja siellä asusteleviin keppeihin, sammaliin, kallioihin, oksiin, neulasiin, ötököihin ja lahopuihin.

Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut kuinka metsä on herännyt henkiin. Lapset ohjaajien johdolla tekevät metsästä virike rikkaan ja leikkeihin muovautuvan ympäristön. Rajattoman mielikuvituksemme ansiosta metsä muuttuu hetkessä karhun pesästä kahvilaan. Pelkästään kuvittelemalla  voimme olla mitä vain, missä vain, milloin vain. Olemme lasten kanssa  lennelleet lukuisia kertoja Espanjan hiekkarannoille ja sieltä takaisin metsään. Lentokone on varustettu tehokkailla lastenääni moottoreilla, lentoemoina toimivat kauniit tuulipukuiset ohjaajat. Kone on nimeltään lahopuu ja penkit olivat mukavan oksaiset. Ai että! Ei ole muovista köhätty vempele vaan lahopuu, jonka mielikuvitus on ristinyt koneeksi. 

Isot metsäryhmäläiset kokoontuvat kolme kertaa viikossa ja pienet kaksi.  Näin on tapahtunut melkein joka viikko viimeiset kolme kuukautta.   Kesken mukaan loikkaajana on ihana nähdä kuinka lapset jo pitävät metsää luonnollisena paikkana olla ja leikkiä. Ohjaajat Päivi ja Paula ovat  saaneet  herätettyä metsän henkiin ja tehneet siitä ihanan metsäkodin. Lapsille on opetettu kodin rajat eli alueet joissa on turvallista puuhastella.  Ei ole aitoja, vain pilli ja ohjaajan silmät.  Aitaamaton iso metsä voi kuulostaa joiden korvaan pelottavalle ja vaaralliselle, mutta ei ole. käytännössä Luonnollista ja toimivaa. Muutamilla rajojen kokeiluilla  jokainen metsäkerhon lapsi tietää missä on hyvä ja turvallista olla. Rajojen sisällä siis kyllä pysytään.

 Loistavien lapsilähtöisten ohjaajien ansiosta jokainen lapsi tuntee metsän turvalliseksi ja kotoisaksi.  Ei leiki lapsi tai toteuta itseään,  jos olo on turvaton.

Ohjaajat ovat myös saaneet lasten luottamuksen täysin itselleen.  Se on kaunista katseltavaa, kun luottamus on luotu pieniin lapsiin. Ei ole pienen ihmisen helppoa lähteä metsään vieraiden tätien kanssa, ei vaikka päässä olisi sateenkaaren väriset saparot.

Metsästä on tullut lapsille koti. Siellä kepit, kävyt lehdet neulaset toimivat  leluina taikka rakennuspalikoina. Kun näihin  luonnon vempeleisiin yhdistetään rajaton mielikuvitus niin kävystä tuleekin kolikko, auto taikka vesilasi.

 Itse join tällä viikolla lehdestä vettä ja nakki maistui makoisalta kaarnan välissä. No okei! olihan se keppi kaarnan välissä hieman kovaa, mutta ei se leikkiä haitannut.  Kyllä minulle, tai siis rekkamiehelle keppikaarna nakkisämpylä maistuu. Ei maksanut kuin viisi käpyä.  Onneksi maksuvälineenä oli tasan viiden euronlehti, ei ehkä olisi kassahenkilö osannut antaa vaihtorahaa takaisin.  Mumskis!  Kahvilan antimet olivat herkulliset. Siinä kalliotiskin päällä oli kaikkea muutakin herkkua, mutta nälkäisenä rekkamiehenä päädyin nakki sämpylään. Seuraavalla kerralla saatan kyllä maistaa keppipullaa taikka lakuja.

 

En osaa sanoiksi pistää sitä miten hienoa on kun metsä voi lasten leikeissä muuttua miksipä vain.  Myös sammaleen turvallinen ja epätasainen kallio kiipeilyalusta haastaa lapsen motoriikkaa loistavalla tavalla. Välillä ihan havahdun kuin ihmeessä lapset pysyvät pystyssä haastavissa paikossa.  Millä ihmeellä lapset vain vaan kiipeät haastavatkin kalliokummut ylös. Niin ne vaan tekee, kiipeää, tallustaa, ylittää alittaa.  Alan ihan miettimään mihinkä  me tarvitaan muovileikkipuistoja kun meillä on metsä. Tässä vaiheessa alan kuulostamaan metsäpeikolta. En ole. Melko vähän olen metsissä seikkailut, mustikoita olen keräillyt ja kallioilla kiipeillyt.  Sisäleikkipuistot ovat hieno asia ja olen onnellinen, että lapsillekin on olemassa liikkumisen ilottelu paikkoja. Mutta onhan se nyt mukavampaa leikitellä ja toteuttaa itseään virerikkaassa ja raikkaassa ulkoilmassa kuin muovikuplan sisällä. Metsässä lapsi käyttää mielikuvitustaan aivan eritavalla kuin lelumaassa.

 

 

Ohjaajien, metsän ja lasten keskinäinen vuorovaikutus tarjoaa lapselle monenlaisia kokemuksia, uuden oppimisessa. Metsässä tapahtuva Vuorovaikuttaminen ohjaajan ja muiden lasten kanssa kehittää ja tukee lapsen sosiaalisia taitoja. Lapsen kehityksen kannalta tärkeät aihealueet kuten matemaattiset, esteettiset, eettiset ja motoriset taidot kehittyvät luontaisesti. Nämä tukevat vahvasti lapsen arkielämää, auttavat lasta hahmottamaan elämän kokonaisuuksia ja antavat käyttöarvoisia työkaluja lapsen eri ikäkausille.  Aihealueiden oppiminen tapahtuu tutkimalla, miettimällä ja oivaltamisilla, leikillä ja liikkumalla.  Lasta ei pakoteta oppimaan vaan annetaan jokaiselle tilaa oppia ja omaksua.  Vanhan opitun ja omaksutun asian päälle opetetaan uutta. Kaikki oppiminen ja omaksuminen tapahtuu siis lapsilähtöisesti mutta ohjaajan opastuksella. Metsä on ympäristönä oiva työkalu näille aihealueille, metsässä on tilaa liikkua ja leikkiä, luonto antaa oivalluksia ja monia eri tutkimuksen kohteita. Metsä haastaa ja kehittää motorisia taitoja tukee ja kasvattaa luontaista meilikuvitusta.  kaiken kaikkiaan metsä on todella virikerikas kasvuympäristö.

 

Terveisin Nanna Saadi

Lisää höpöttelyä minusta seuraavassa julkaisussa. Metsäkerholaisten vanhemmat ovatkin jo saaneet esittelypostin kera kivan kuvan. Alla myös muutama kuvanen jotka olen napannut isojen metsäkerholaisten metsämaisemista. Kauniita ja puhuttelevia. Olen luonteeltani kuvailija ja hauskoja höpöttävä. Siksi kuvateema ja mukavan lyhyet sekä hymyilevät asiatäytteiset tekstit ovat ominaisia minun blogi julkaisuille.

Tätä blogin sisältöä tuottavat  päivähoitoyksikkö Haaga-Kylätien lapset ja aikuiset. Tervetuloa retkelle kanssamme lasten ihmeelliseen maailmaan. Toivomme, että matkan varrelta löytyy mielenkiintoisia polkuja, pieniä aarteita, suuria haaveita, naurua, iloa,  yhdessä koettua arkea ja juhlaa.


Lapsi kohtaa jokaisen uuden päivän  ilolla ja innostuksella, odottaen ihmeellisiä asioita tapahtuvaksi.
Heillä on myös ehtymätön uteliaisuus, joka löytää seikkailun kaikkialta: aaltoilevien pilvien arvoitus, lumihiutaleiden ihmeellisyys, kasvavien kukkien taika.
Lapsilta löytyy rohkeutta, joka nousee vastoinkäymisistä ja yrittää uudestaan, joka iloisesti nauraen aloittaa lattialle romahtaneen leikkitalon palikoiden uudelleen kokoamisen.
Mielenkiitoisia seikkailuja toivottavat

Marjo ja Päkä