Viimeinen kerhopäivä ennen joulua

Jouluisissa tunnelmissa metsän keskellä.

Tonttu pieni vakuuttaa:
"Jos maltatte vain odottaa
vielä  viikon verran,
toki joulu saapuu kerran.
Ei pidä olla toivoton,
kohta viikko mennyt on."

Toinen tonttu supattaa:
"Mielenne vain malttakaa.
Nyt ei sovi nahistella,
pipareita pihistellä.
Pian se viikko hujahtaa,
ja joulu tulla pujahtaa."

                                                                      

Karhu nukkui syvää unta,
kuten kuten koko luomakunta.
Kutsu kuului maailmalta
yks kaks kuusen alta,
pystyy nosti pörröpäänsä
kummasteli näkemäänsä.

 Metsän halki hiippalakit

joulutontut, punalakit,
lyhtyinensä kulkivat,
hymyilivät ja huiskuttivat.
Nukkui sitten uudestaan
syvä hymy huulillaan.










              Mutta mitä kummaa sitten metsässä tapahtuikaan...... pikku tontut kohtasivat pari
            sinipukuista tonttu, jotka kertoivat omasta työstään ja näyttivät lapsille työvälineitään.

Otatteko te rosvoja kiinni?

                                       Täältä löytyi poliisi koiran koppi

Minne te ne rosvot laitatte?

                                                 Saadaanko mekin mennä koppiin?

Sisään vaan, rohkeasti... katsotaan  kuinka monta lasta sinne mahtuu.

terveisiä äidille !   

                                                               Ja mahtuihan sinne ainakin 10 lasta...

_________________________________________________________________________

                                                             
                                                                                                      

                        Monen kerholaisen mielestä tämä yllätys oli maailman paras yllätys.

                        Mutta sitten päästettiin sinipukuiset tontut työhönsä auttamaan ihmisiä

                       meidän oli aika täyttää vatsamme eväsherkuilla.

Joulu on taas, joulu on taas ja rasiat täynnä eväitä...





                                                                




Joulu on aikaa iloista,

          ei silloin tehdä työtä.
          Ei piitata me kiloista,
          vaan syödään pitkin yötä.  

                      Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
                           siinäkö joulu on?
                      Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
                           siinäkö joulu on?

                             ________________________________________________

                                              JOULUKALENTERI

Ja niin oli taas aika istua joulukalenterin ääreen. Tänä jouluna lapset itse kertoivat tarinaa mitä kalenterissa tapahtuikaan. Jokainen oli saanut tehtäväksi kotona askarrella/piirtää/rakentaa kolon asukas. Tarinoita tuli kaikenlaisia, teemme niistä myöhemmin kirjasen joka lähtee kiertämään kodeissa.

Tässä muutamia otteita tarinoista:

1.  (4v.) Sfinksi asuu joulukalenterin kolossa. Kuuset ovat pyramideja joiden edessä me ollaan. Sfinksin oma koti on pyramidien takana. Siellä on takaovi, jota ei saa helposti auki muut kuin sfinksi itse. Sillä on avain oveen.....

2.  (5v.) Tässä on ilona hiiri. Se on mennyt koloon myrskyltä turvaan laittamaan ruokaa. Se laittaa ruoaksi juustoa ja paprikaa. Jouluna se Ilona aikoo heittää lumipalloja...

3. (3v.) Kolossa asuu iso hämähäkki, joka tekee asioita. Polkee polkupyörää, harjaa harjalla, ripustaa pyykkejä, lukee, käy kakalla. Onkohan sillä pientä pottaa vai käyköhän se pöntöllä.... 

Älä sulje oveasi joulu tontulta
tontulla on tuomisena paljon iloa.

Anna tontun sytyttää se pieni kynttilä,
sillin siitä joka soppeen hehkuu lämpöä.

Kuuntele kun joulu tonttu korvaan kuiskuttaa,
sitä pientä salaisuutta kertoa en saa.

______________________________________________________

Pienen kolon joulu salaisuus

                                              Löytyipä kerran metsän siimeksestä pieni kolo.

                                                  Kolo jossa ei ilmeisesti asunut ketään, vai asuiko?

            Eräänä päivänä kolosta kurkisti suuren suuret silmät.
            Kuka kumma oli muuttanut koloon ja tullut sinne
           mustalla polkupyörällä.

Seuraavana päivänä kolon eteen ilmestyi pieni nojatuli jossa oli posti säkki. Oliko kolon asukas lukenut postiaan vai oliko se itse kirjoitellut joulukortteja...  kuka sen tietää.

                 Se oli ainakin selvää että eräänä päivänä sillä oli ollut
                 siivous päivä, sill kolon edustalta löytyi pieni luuta ja
                 pyykkinaru.

                 Narulla roikkui housut, mekko ja hattu. Nyt heräsi
                 kysymys, oliko asukas pika vai tyttö? vai asuiko siellä
                 perhe. ....

Eräänä päivänä kolon eteen oli ilmestynyt taas jotain uutta.
Siellä oli kelkkalahjoineen, marjakori ja omana kori sekä
kauralyhde.

  
                                                        






                                                         Oliko kolon asukkaalla käynyt pukki jo ennen aikojaa?

  Ei, suinkaan tuumivat lapset. se itse on niin ystävällinen että se
  on valmistanut lahjoa ystävilleen ja ruokaa metsän eläimille.

Kelkan avulla sen oli hyvä jakaa lahjat ystävilleen.








Ja voi mitä ihmettä?
                                              Kolon taakse pieneen kuuseen oli

                                              se joku ripustanut kauniit jouluvalot.
                                              Ihan selvääkin on että se aikoi viettää
                                             myös joulu. Se oli leiponut pipareita.
                                            Ai, mistäkö tiedän sen?
                                            No, kolon eteen oli ilmestynyt pienen
                                            pieni kaulin ja piparkakku poika.

Mutta hetkinen, eikös tuolta kollosta pikistä joku?

Sehän oli ...........................

Hyvää joulua toivottelee kolon ____________   ja jää viettämään  joulua metsän ystävien kera.

Ja hyvää joulua ja mukavaa vuotta 2016 toivottelee vallattomat metsäläiset Maria ja Päkä

Nähdään ensivuonna jolloin on uudet kujeet ja leikit.

Virvatulien kaupunki päivä

                        
Virvatulet olivat ansainneet retken kaupungille. Niin on reippaana metsässä samoiltu ja opiskeltukin kaikenlaisia asioita. Edellinen retki Uutelaan meni niin hienosti, että saatoimme toteuttaa pitkän unelmamme.... mennä näiden mahtavien lasten kanssa oikein syömään hienosti ravintolaan. Sitä ennen olimme varanneet heille retken luonnontieteelliseen eläin museoon.
Tätä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa. <3

Perillä museossa riensimme ensimmäiseksi ihmettelemään mammutteja

Näitä lapsia tuntui kiinnostavan kaikki ja osasihan jokunen jo lukeakin

Pelasta eläimiä peli

Tonttu Aleksandran tarina hetkellä

    Tarkkana kuunneltiin ja paljon kyseltiin ja kerrottiin omiakin    
      havaintoja.

ja päästiin silittelemään eläimiä

Ja kierros jatkui...

    Kurkattiin kaappeihin, että millaisia ötököitä voisi kotoakin
    löytyä.....  hui kauhistus mitä kaikkea sieltä löytyi.

Afrikan elämää:

         Pimeässä viidakossa kaskaiden sirinää ja tähtien loistoa

                        

                   jotain piti ihan hiljentyä läheltä katselemaa

hui mikä hämppis ..... se on tarantella

 Ja sitten tutkittiin eläinten talvehtimista mm.  ryömittiin lumitunneliin, jossa pääsi silittämään nukkuvaa karhua. HUI...

                                                        

 Kurkkaamaan eläinten ruokia, jätöksiä...

                            .... ja oksennus palloja    :D

Ja toiveiden mukaan pitihän meidän mennä ihmettelemään Dinon luita

Vatsat alkoivat kurnimaan, niinpä mars matkaan...

Vihdoinkin tiedossa ruokaa Viikinkiravintola Haraldissa.

            Pikku viikingit syömässä

on iloisia viikinkiä...

                      ja pelottavia sellaisia.

 pikku viikingin herkullinen pihvi ja kilpiperunat

                            tarkkaa puuhaa se pihvin leikkaaminen

 maistuu...

                                       ja pienin söi kaiken. <3

 Maistui se isommillekin

                                                                      

 Jälkkäriä odotellessa hymy ja jutut oli herkässä...

                                  vaikka se hieman kesti.....

NAM... odotus palkittiin

 Lämmin kiitos kaikille Virvatulille mahtavasta päivästä, olette kyllä niin ihania, hyvin käyttäytyviä ja reippaita kerholaisia.
                                                     
             Olemme Marian kanssa teistä niin ylpeitä.