Olipa ja elelipä kerran metsässä....

                                Metsä kuhisee elämää

Metsässä saattaa törmätä jos jonkinmoiseen  eläimeen. Pienten VAAPUKOIDEN ehdoton suosikki on Tikka herra joka iloisesti nakuttelee puun kylkeä.




                  Tikka puuta koputtaa
                  jänis laukkaa laputtaa
                  ja orava käpyä nakertaa....

 

















Ja isojen VIRVATULIEN ehdoton suosikki on Haukka.



Haukkaan on törmätty saaliin luota, lentämässä  puiden yllä, syöksymässä ihan meidän läheltä, jopa saalis kynsissään.... luulen että löysimme sen pesäpuunkin.
Niitä on useampiakin isoja ja pienempiä. 
Uljas on lintu.




















TUPSUKOIDEN suosikki on rouva Fasaani, joka sai nimekseen Fanni.

Fanniin tutustuimme seuraavanlaisesti: kun tiistai aamupäivällä leikittiin metsässä piilosta. Sovittiin että vain minä ( päkä) menen piiloon ja lapset Maikin kera etsii. Siinä yhden kuusen alle syöksyessä hokasin että meitähän on siellä kaksi... ensin hieman säikähdin... mutta kun kaverin tunnistin, kuiskasin sille et toinen kyl joutuu poistumaan... tää kaveri tai oikeastaan daami sit tepasteli viereisen kuusen alle.... siitä se tepasteli sit hieman etäämmälle, kun sanoit: et  nyt kyl paljasta mun piiloa.
Kovin oli ihmisiin tottunut kun ei hirveämmin edes lapsilaumaa pelännyt vaan antoi lasten katsella touhujaan

Vappukat viettää metsässä leikkien ja ihmetellen luontoa

Iloiset ja uteliaat Vaapukat jaksavat iloita pienistäkin asioista metsäretkillä

 

 

 

 

 

    Vesi ja pensselit... mikä sen mukavampaa puuhaa

 

 

 

 

 

Mutta entä mitä ihmettä on tapahtunut pakkasaamuna lätäkölle.

 

                                            Sen läpi voi katsella....ihmeellistä.

Se menee rikki kuin lasi 

 

                      ...... IHMEELLISTÄ.......









....se narskui mukavasti kengän alla.







                                                                           Kiipeilykin on mukavaa,


 
 
 
 
 
 

kuin myös puunrungolla keikkuminen









Mutta kaikkein mukavampaa oli heittäytyä ihan höpsöksi ja
kieriä ojissa......

uudestaan....

                    ... ja uudestaan








                                                        ja lopulta aikuinenkin yhtyi
                                                          tähän riehakkaaseen leikkiin.

Siinä pyöriessä huomasimme tierummun.








                       Huhuu... onko siellä ketään?










Kurkkaa sinä sieltä, niin minä kurkkaan toiselta puolelta

                                                         

 
 
 

Pienten leppoisa eväshetki

jolloin on mukava höpötellä kaikenmoista.

                           Leikkien jälkeen kipin kapin äidin luokse








Matkalla ihmetellään kaikkea mikä eteen tulee...



                             Se voi olla vanhusten talon taide aita...

                                                             
                                      .....tai puuta nakuttava tikka

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,

se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Virvatulien mielenkiintoinen lokakuun ja marraskuun vaihde

Virvatulet kuten muutkin kerholaiset saivat maalata isille lahjaksi t-paidan. Virvatulet pääsivät tekemään lahjoja pk. Haagaan.

Jokainen taiteilija keskittyi loistavasti työhönsä

 

                                                          Ei minua tarvitse auttaa: tuumi eräs kerhon pienimmästä päästä

                                          Ja jokainen tiesi tarkalleen miten ja
                                         mitä halusi paitaan maalata

 tähän tulee kirjoitusta isille

         Ja tässä muutamia upeita luomuksia:

   Maalausurakan jälkeen maistuikin jo eväät ja tällä kertaa
   ne nautittiin pk. Haagassa sisätiloissa.

Hyvin se meni, vaikka tilanne on meille kerholaisille outo.

 

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ

 Metsässä harjoiteltiin, keskusteltiin ja pohdittiin Tuutikin avulla kaikenlaista turvallisuutta; kuten itsestä ja kaverista huolehtiminen/auttaminen  , opeteltiin pyytämään apua, tunnistamaan vaaran paikat, ensiavun alkeita, avun hälyttäminen ja jos eksyn niin miten toimin.
Nyt täytyy sanoa että hyvin oli vanhat kerholaiset asian sisäistäneet; moni asia sujui kuin valettu.

                                Tapu, tapu tallaa
                                Taivaan alla.
                                Ei ole toista,
                                meidän moista.
                                Tapu-tapu tallaaa.

Asioiden lomassa on myös leikitty kaikenlaista mukavia leikkejä.
Vanha ystävämme Sipi siili toi lasten näytille kaksi pientä poikasta.
Poikasille pidettiin ristiäiset ja he saivat nimeksi Sanni ja Pörrö.

                       Sipille ja poikasille rakennettiin pesä ja suoja ettei kettu
                       pääse siilejä yllättämään.










                             Siileille pidettiin ristiäisjuhlat ja synttärit.
                             Vietimme muutenkin kaikenmoisia juhlahetkiä herkkuineen.

Tässä eräs hetki meidän ikiomassa
kahviossa.
 
 


















                                              

                           Tarjolla oli mm. maukasta kalapitsaa

 Nakkeja, kalaa, sipsejä .......









                        

                  Välillä lapset innostuvat rakentamaan
                  jotain .......

...... kuten purjeveneitä.

                     Ja mikä sen mukavampaa kuin keittää kaakaot
                      kylmänä syyspäivänä.

 Kaakaon tekoon tarvitaan:
risunkeitin, risuja, tulta, kattila, maitoa ja kaakaojauhetta.










                             Ja kun vatsat on täysi äitien tai isien tekemiä herkkueväitä niin
                              sen jälkeen on hyvä taas jatkaa leikkejä.
 

 
 
 
 
 
 
 

















Mutta kerrassaan jännittäviäkin juttuja nähtiin metsäretkillämme.

Erään kerran kun matkasimme aamulla kerhopaikallemme,
niin yllätimme Haukan aterialta. Siitä se lehahti lentoon ihan
nenämme edestä. Löysimme jopa tarkkasilmäisinä sen pesäpuun.
                                         Tämän jälkeen onnistuimme näkemään kyseisen
                                          komistuksin päivittäin ja jopa useita kertoja. Joskus yksin, joskus
                                          saalis kynsissä lentäen tai joskus niitä oli kaksi.
                                         
  

                           Tämän jälkeen lapset halusi päivittäin käydä
                            tarkistamassa  saalista; miten paljon sitä on syöty.
                           Kovin on keskusteltu miksi se ei käy kaupassa,
                           onko se ilkeä jne...

  Toistaiseksi Haukka nähty vain tästä perspektiivistä.

 

 

  Pienten iltapäivä retkellä aikuinen onnistui bongaamaan Haukan sähkölinjalta.... kameran objekti todisti, että havainto oli se miksi sen arvelin.

 

 

 

On me päästy tarkkailemaan muitakin lintuja kuten tikkaa,

    vaikka se Haukka vie mielenkiinnossa voiton muista.