Lapsen metsä on pieni ja lähellä
Retki ja leikki lähimetsässä virkistää ja rauhoittaa mieltä, vaikka ei samoilisikaan kirveen koskemattomassa aarniometsässä. Lähimetsä, sen piilot ja kiipeilypuut ja -kivet tarjoavat leikkipaikan, jossa kaikki ei ole aikuisten valmiiksi miettimää. Lapsen leikille ja mielikuvitukselle on enemmän tilaa.
tutkitaan säätä.
istutetaan siemeniä, kokeillaan, tarkkaillaan, pohditaan...
........ opetellaan retkeilytaitoja
...mittaillaan, punnitaan...
rakennellaan...
ja tietysti leikitään.
Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut
kuinka metsä on herännyt henkiin. Lapset ohjaajien johdolla tekevät metsästä
virike rikkaan ja leikkeihin muovautuvan ympäristön. Rajattoman
mielikuvituksemme ansiosta metsä muuttuu hetkessä karhun pesästä kahvilaan.
Pelkästään kuvittelemalla voimme olla
mitä vain, missä vain, milloin vain.
On ihana nähdä kuinka lapset pitävät metsää
luonnollisena paikkana olla ja leikkiä.
Metsä on kuin lasten koti. Lapsille on
opetettu kodin rajat eli alueet joissa on turvallista puuhastella. Ei ole aitoja, vain pilli ja ohjaajan
silmät.
Metsäkodissa kepit, kävyt lehdet neulaset
toimivat leluina taikka rakennuspalikoina.
Kun näihin luonnon vempeleisiin
yhdistetään rajaton mielikuvitus niin kävystä tuleekin kolikko, auto tai vaikka
vesilasi.
En osaa sanoiksi pistää sitä miten
hienoa on kun metsä voi lasten leikeissä muuttua miksipä vain. Myös sammaleen turvallinen ja epätasainen
kallio kiipeilyalusta haastaa lapsen motoriikkaa loistavalla tavalla. Välillä
ihan havahdun kuin ihmeessä lapset pysyvät pystyssä haastavissa paikossa. Millä ihmeellä lapset vain vaan kiipeät
haastavatkin kalliokummut ylös. Niin ne vaan tekee, kiipeää, tallustaa, ylittää
alittaa. Alan ihan miettimään
mihinkä me tarvitaan muovileikkipuistoja
kun meillä on metsä.
Ohjaajien, metsän ja lasten keskinäinen
vuorovaikutus tarjoaa lapselle monenlaisia kokemuksia, uuden oppimisessa.
Metsässä tapahtuva Vuorovaikuttaminen ohjaajan ja muiden lasten kanssa kehittää
ja tukee lapsen sosiaalisia taitoja.
Lapsen kehityksen kannalta tärkeät
aihealueet kuten matemaattiset, esteettiset, eettiset ja motoriset taidot
kehittyvät luontaisesti. Nämä tukevat vahvasti lapsen arkielämää, auttavat
lasta hahmottamaan elämän kokonaisuuksia ja antavat käyttöarvoisia työkaluja
lapsen eri ikäkausille. Aihealueiden
oppiminen tapahtuu tutkimalla, miettimällä ja oivaltamisilla, leikillä ja
liikkumalla. Lasta ei pakoteta oppimaan
vaan annetaan jokaiselle tilaa oppia ja omaksua. Vanhan opitun ja omaksutun asian päälle
opetetaan uutta. Kaikki oppiminen ja omaksuminen tapahtuu siis lapsilähtöisesti
mutta ohjaajan opastuksella. Metsä on ympäristönä oiva työkalu näille aihealueille,
metsässä on tilaa liikkua ja leikkiä, luonto antaa oivalluksia ja monia eri
tutkimuksen kohteita. Metsä haastaa ja kehittää motorisia taitoja tukee ja
kasvattaa luontaista meilikuvitusta.
kaiken kaikkiaan metsä on todella virikerikas kasvuympäristö.
