Lapset toiminnan arkkitehteina: maaliskuuta 2018

TALVIPOLKU
JÄNIKSEN JÄLJILLÄ

Tupukat ja Virvatulet yhdistettiin ja jaettiin kahteen ryhmään, näin saatiin kaksi 10 lapsen ryhmää.
Retkikohde oli Espoossa sijaitseva Villa Elfvik, jossa saattoi varat lapsille suunnattuja erilaisia luontopolkuja. Metsäkerholaisten valinta oli talvinen polku jäniksen jäljillä.
Otimme mukaan kerhon oman maskottimme Pupu Punnisen, jonka avustuksella tutustuimme jäniksen elämään. Kuljimme meille karttaan merkityn reitin ja väliin pysähdyimme lukemaan tarinaa ja tekemään tehtäviä.

YÖLLINEN LOIKKIJA

Tarkka silmäpari erottaa kuinka vaalea lumikinos alkaa illan hämyssä liikkua. Mikä se on? Eiväthän lumikinokset liiku! Hahmo tulee lähemmäs ja kas, sinähän se oletkin, yöllinen loikkija, metsäjänis. Kauniissa valkeassa talviturkissasi loikit ruokaa etsimässä. Nälkä kurnii vatsassa, mutta ennen pimeää et ollut uskaltautunut liikkeelle piilostasi.

Leikitään jäniksiä ja liikutaan lumessa kuin jänis

harjoitellaan vaarasta varoittamisesta, rummuttamalla jaloilla

Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan ja tarkkailemaan ettei vaara pääse yllättämään.

Pupu kierteli ja kaarteli lähellä paikkaa, jossa oli nukkunut päivän. Koska metsän siimeksessä lunta oli vielä melko vähän, pupu herkutteli kinosten alta pilkistävillä mustikan varvuilla. Joku voisi sanoa, että pupun ruokavalio on melko puisevaa, sillä talvella se syö mustikan varpujen lisäksi puiden pieniä oksia ja kaarnaa.

Jänikset eivät osaa kiipeillä, mutta kerholaiset halusivat kokeilla taitojaan.

PAPANOIDEN POPSIJA

Siinä syödessäsi pupu päästeli aimo kourallisen papanoita lumihangelle. Yön aikana papanoita kertyykin melkoisesti. Sahanpurumaisia, pyöreitä papanoita jää hangelle yön aikana useampi sata.
Saattaa kuulostaa hassulta, mutta jänikset syövät omia papanoitasi. Et tosin niitä sahanpurumaisia papanoita. Välillä se päästää papanan, joka on pehmeä ja se sisältää vielä suuren määrän tärkeitä ravinteita. Ne se pistelee suuhunsa. Jotain muuta asia voisi yököttää, mutta metsäjänikselle, se on aivan normaalia.

Jokainen sai tehtäväksi etsiä jänikselle ruokaa.

Pitkospuilla ihmeteltiin kaisloja joissa saattoi elää pienen pieniä vaivaishiiriä pienissä
pesissään.

MESTARI HARHAUTTAJA

Yö oli jo pitkällä. Suurilla silmillään ja korvillaan se tarkkaili koko ajan ympäristöä. Pedot olivat liikkeellä öisin. Piti olla tarkkana, ettei joutunut kenenkään saaliiksi. Pahimpia vihollisiasi ovat ketut, huuhkajat, ilvekset ja kanahaukat.

Yhtäkkiä pupu kuuli jotain. Se lopetit heti syömisen ja korvat pystyssä kuuntelit hiirenhiljaa. Mikä se oli? Samassa se huomasi hämärässä metsässä liikettä. Se oli kettu! Pupu ampaisit juoksuun, se
pingoi pakoon minkä käpälöistä pääsi. Sitten se pysähtyi ja palasi jonkin matkaa omia jälkiä takaisin. Otti jättiloikan sivuun ja jatkoi matkaa aivan toiseen suuntaan. Perässä tullut kettu oli aivan kummissaan, kun jäljet loppuivat kuin seinään. Kettu jäi haistelemaan kesken kaiken loppuvaa jälkijonoa, mutta pupu ovelana harhauttelijana olikin jo kaukana.

harhautuksen harjoittelua

Löytyi tuoreet ketun jäljet

ketun jäljillä

Kettu/haukka tulee leikki

venevajassa

kellarikolossa

SUOJAVÄRI
Aamu alkoi jo sarastaa. Yön pimein hetki oli jo ohitettu. Pupu pysähtyi ihastelemaan tummansinistä taivasta. Oli alkanut sataa hiljalleen kauniita lumihiutaleita. Tervehdit lumihiutaleita iloisena. Ne olivat yhtä valkoisia kuin turkkisi.
Mutta voi sitä riemun päivää, kun vihdoin tuli oikein kunnon lumimyräkkä ja se peitti metsän valkoiseen lumivaippaan. Vihdoin suojavärisi auttoi sinua piiloutumaan.