tiistai 9. joulukuuta 2014

Metsäkerholaiset Korkeasaaressa




Lähdetään vaan-vaan-vaan uudestaan -taan-taan, Korkeasaarta katselemaan....


 
 
 
Pienten metsäkerholaisten kanssa retkeilimme Korkeasaaressa tiistaina 2.12 ja isojen kanssa perjantaina 5.12.  Kylläpä retkeä olikin odotettu kuin kuuta nousevaa.
Pienten retki alkoi reippaalla kävelyllä kohti kissalaaksoa auringon paistaessa meille. Siitäpä syystä kissaeläimet olivat virkeinä ulkoilemassa ja lapset pääsivät näkemään niitä touhuissaan.
 Kaikkein eniten kissaeläimistä ihmetytti pienet leijonan pennut ja isä leijonan karjuminen.
Eväshetki vietettiin kodassa jonne olimme käyneet sytyttämässä tulet. Kota olikin mukavan lämmin ja rauhallinen paikka nauttia eväät ja tietysti grilliherkut. Eväiden jälkeen pienet kerholaiset yllättivät aikuiset ja kävelivät pidemmän reitin mitä oli suunniteltu. Paljon tuli nähtyä ja katsottua ja käveltyä, mutta tässä täytyy kehua pieniä kerholaisia, niin hienosti he jaksoivat ja maltoivat katsella eläimiä.
 
 
 
 
 
Isojen kerho alkoi puolestaan Huopalahden asemalta josta  lähdimme A-junalla kohti keskustaa. Päärautatie ihmetytti ja kummastutti meitä että siellä olevia ihmisiä. Saimme turisteilta ihmetystä ja naurua kun kävelimme aseman halki kohti Korkeasaari bussia. Lapset jaksoivat käyttäytyä hienosti matkustuksen aikana. Sumusateen vuoksi kissa eläimiä näkyi harvemmin kuin pienillä.
Eväshetki tapahtui samalla tavalla kuin pienilläkin ja eväät maistuivat erinomaisesti.
Sen jälkeen kiertelimme pidemmän kaavan mukaan saarta ja viimeinen etappi oli Afrikka ja Amatsonia talo. Siellä ihmetystä herätti kova meteli ja hikinen tunnelma. Mutta söpöimpiä lasten mielestä oli pienet ja ruskeat Mangnustit.
 
 
 
------------------------------------------------------------
 
 
Katsoppa leijonaa myllertämässä, paksussa turkissa pyllertämässä.Näkemistä riittää pyllertäjässä, vaikka koko päiväksi.... 
 

Hei, minä olen pieni leijonan pentu ( 8kk vanha) ja tyttö, keitäs te olette?
Minulla ei ole vielä nimeä, mutta se giki kuulostaa ihan mukavalta nimeltä.


Meitä on kolme tyttöä ja ollaan aika vilkkaita.









Isä leijona seurasi hyvin tarkkaavaisesti lastensa touhuja.














Grauu... siellä ne on. Onpas ne söpöjä.











Minä olen puolestaan Amurintiikeri ja  säänkestävä kissapeto – en säikähdä lunta eikä pakkasta ja uin  mielellään. Tiikerin raidat toimivat suojavärinä heinikossa vaaniessa. Enkös olekkin komea?









Kiss kiss... siellähän on aika iso kissa... sehän oli villikissa, mutta se näytti ihan kotikissalta.








Olen ilves ja olen keskikokoinen kissaeläin. Minulla on lyhyt häntä ja korvien päässä on tupsut, mutten ole hupsu.







-Siellä se on ...
-hei minäkin haluan nähdä...
-minä en näe, missä. Volisiko joku nostaa minua...   huutelivat lapset kun yrittivät jokainen päästä katsomaan kisaeläimiä yhtä aikaa.







Tulkaa lapset katsomaan myskiä huutelivat aikuiset. Tähän uksi pieni tyttö totesi, että minäkin olen syönyt myskiä maidon kanssa. ( hän lienee tarkoitti mysliä).

Hei hei aikuiset, olen Visentti enkä Myskihärkä.








Minä olen Ahma ja olen saanut nimeni ruokailutavastani. Päästyään ruoan ääreen hotkin/ahmin mahani pikaisesti täyteen, niellen isotkin lihakimpaleet kokonaisena.






..mutta olisiko teillä minullekin grillimakkaraa tarjolla.








Välillä haetaan ruokailupaikka, makkarat syödään ja leipää vaikka, muuten jää vatsaan tyhjä paikka, koko päiväksi. Lähdetään vaan....







Pienten kerholaisten eväshetki sujui iloisissa merkeissä grillaten eväs nakkeja.









hmm.. maukasta. Maistuisi varmaan sinullekkin.






  


Isojen kerholaisten eväshetkellä on hieman enemmän ääntä kuin pienillä, mutta eihän se ole ihmeellistä  olihan heitä puolet enemmän.



 













Makkarassa on kaksi päätä
ja se toinen pää on tää
ja se toinen pää on tää, sitä vaikea on ymmärtää.

                                                     Kun toisesta päästä puraisee,
                                                     niin se toinen pää  jää,
                                                    vastakkainen pää, Se jää
                                                     jos jää.
















Ja kun vatsat on täysi maukkaita eväsleipiä ja nakkia, niin sen jälkeen on hyvä taas leikkiä hetki vaikkapa meripelastajia.








Pii-paa pii-paa kaikki auttamaan
merihädässä olevia.









Leikkien jälkeen voidaan taas jatkaa matkaa....


  






 huh huu olen tunturi pöllö ja huomasitko että minulla on nokkaa suojaava höyhen viikset?









Minä luulen että olen komein riikinkukko . näkisitpä minut kun levitän pyrstöni.











Hei olen valtava kuningasmerikotkan poikanen. Kunhan kasvan niin saan valkoiset höyhenhousut. Mutta jo nyt kun lennän, niin siivistäni kuuluu fuuh-fuuh..




Päkän kädet ylettyi melkein yhtä pitkiksi kuin huuhkajan siivet.











Hermostuessaan kamelit voi sylkeä ja heillä  tuntuu olevan aina nälkä. Eläintenhoitajan rehukärry saa näihin suuriin eläimiin taatusti liikettä! Porkkanat maistuvat näille kaksi kyttyräisille.









Ystävä hädässä tunnetaan. Tuolta tulee traktori, niin minä suojelen sinua.


 
Afrikka ja Amatsonian talossa olikin sitten huisin jännempää.






Kylläpä täällä on lämmintä ja kova meteli







Löytyihän lopulta se papukaija, mitä moni odotti näkevänsä.








komean vaaleanpunaiset Rubiini- Iiibikset








Korkeasaaren Africasia-talon aavikolla elää touhukas pikku-mangusti lauma, jossa on kantapari ja niiden eri-ikäisiä jälkeläisiä. Laumaan kuuluu kymmenkunta yksilöä. Vaaran uhatessa ne livahtavat maanalaisiin käytäviinsä, mutta malttavat harvoin olla täysin näkymättömissä.


 


Hei kylläpä te olette söpöjä ja niin vikkelijä veijareita...


 
 



                                                 
    


   Jotkut kierteishäntäapinat tarttuvat puun
   oksiin häntänsä avulla, mutta
  sellaista valkopääsaki ei harrasta.












Maria ja Päkä !!!  täällä on joku ihmeellinen piikki eläin.













Ja löytyihän myös se monen kyselemä krokotiili... mutta olipas se pieni.

















Huheli huijaa, nyt on kyllä välipalan aika sillä nälkähän tässä taas pääsi yllättämään. Ja kylläpä juotavat jugurttit maistuikin niin hyvältä.
























Onpas paljon kauniita kaloja, voisikohan noita onkia ?











Nähtiin hämähäkkejä... eikä ketään enään pelottanut, kiitos hämppis projektin.







Korkeasaari on nähty ja käyty, jaloissa tuntuu että on käyty. Ihme on jos unesta ei täyty pienen silmät ja pää. Nähtiin taas-taas-taas kahdestaan korkeasaarta katselemaan.....








               Hei hei laiskiainen ja heippa eläimet. Toivottavasti näemme pian uudestaa.



























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti