Tupsukoiden elokuu 2015

                       Ihanien Tupsukoiden retkeilyä elokuisessa metsässä. Aurinko helli retkeilijöitä, heinäsirkat viritteli meille soittimiaan, tuuli  kuiski hiljaa meidän pienten korvaan.... vielä on kesää jäljellä ja vielä on kauniita päiviä.
Nalle Puhin metsän valtaa aina maanantaisin ja tiistaisin iloiset ja rohkeat Tupsukat.




Tupsukat ovat ahkeria ja reippaita pikku liikkujia <3










          Minä kömmin kuin karhu ikään.

Täältä tulee pikkusia karhuja lisää









                            Mallikorttien avulla kokeiltiin erilaisia tapoja liikkua.

 

..ja kun kortit loppui niin Tupsukat keksi niitä lisää.
Tässä pompitaan kuin oravat.

   Päästiin myös kokeilemaan sammakon heittoa.
Ja kas kummaa joillakin se yllätykseksi lensikin aika pitkälle.

Täytyihän sammakoille tehdä oma pesä, missä ne söivät herkullista leipää ja makkaraa.










                         Yhdessä puuhastelu on kivempaa kuin yksin.

 

 

Metsästä löytyi kesämyrskyllä kaatunut iso ainakin sata vuotias mänty,... joka oli nostanut maatakin mukanaan.

       Maa oli kuin vahva seinämä... ja siitä saatiinkin idea rakentaa meille tuiskujen ja pakkasten varalle lämpöinen maja.
Ja kylläpä siitä tulikin komea.




                    Majan rakentamisen lisäksi, Tupsukoiden metsästä löytyy lentokone, joka vaatii aina pientä pintaremonttia.

 

 

 

Matkalla Nalle Puhin puulle löysimme ison vihreän vikkelä toukan.

 

 

 

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.

 

Siinä oli pienille ihmettä kerrakseen. Toukalle yritettiin kantaa lehtiä syötäväksi, mutta mikään ei kelvannut. Taisi toukka ollut jo syönyt itsensä niin pulleaksi, että sen  oli aika kaivautua maahan ja koteloitua, jotta ensi keväänä siitä kuoriutuisi kaunis silmäkehrääjä.







                  Vielä löytyi metsän uumenista mustikoita, joita lapset saivat itse poimia suuhun.

 

 

 

 

Hei, minäkin löysin muttikoita!

 

 

retken paras hetki on tietysti eväshetki.

 

 

 

Äidin eväät maistuvat aina yhtä hyville.

Virvatulien elokuu metsässä

Syyskausi alkoi vauhdikkaasti ja iloisin mielin. Isot olivat saaneet kerholle nimen VIRVATULET.

Virvatulihan tarkoittaa tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa. Virvatulia on eri värisiä ja joidenkin virvatulten kerrotaan hyppelehtivän, vaappuvan tai huojuvan, tai jopa liikkuvan paikasta toiseen. Virvatulia voi hallita keijut, ritarit ja metsänhaltijat.

 

 

 

Ensimmäisen viikon aikana puhuttiin kaveruudesta, kerrattiin sääntöjä ja leikittiin vanhoja leikkejä.

päällimmäisenä oli tietysti uusi sairaala, joka sai heti potilaan. Potilaalle tehtiin leikkaus toisensa jälkeen ja hän sai uuden tekonivelen.

 

 

 

 

Potilas oli tietysti hieman surullinen, mutta pätevä henkilökunta osasi lohduttaa potilasta.






     Toivottiin kovasti  metsämaalaamista ja siitä lähti idea tehdä oma taiteidenyön taidenurkka.

Maalattiin kukkia, puita, vuoria, aurinko jne...

                           

Maalattiin ja koristeltiin oma toteemipuu, joka on niin pelottava että karkottaa kaiken pahan pois metsästä.










                                 Tietysti leikimme piilosta..... 
          

Kukaan ei kyllä minua löydä

Metsä mustikat maistui lasten suussa ja iloiselle mielelle

 

 

  Ja mitä olisi metsäretki ilman majan rakentamista.










Parityöskentelyä harjoiteltiin toukkakorttien avulla

Etsi yhtä monta keppiä kuin toukalla on jalkoja

   yhtä monta käpyä kuin on häntiä toukalla

Yhtä monta lehteä kuin on sarvia päässä.

                                  Tutkittiin koloja ja jälkiä metsässä

 ja saatiinpas nauttia sadesään tuomasta iloista, kuten kuravellin tekemisestä <3









Sadesäällä kumparit jalassa on hyvä tallustaa :D

  sekä leikkiä vesisotaa

 

AURINKOISTA SYKSYÄ TOIVOTTAA REIPPAAT JA ILOISET VIRVATULET

 

 

 

Kevät juttuja metsäkerhossa

Keväällä kerran

Hei kaikki blogin lukijat ja anteeksi että sattuneista syistä tämä päivitys tulee muutamia kuukausia myöhässä... :O jaa että muutamia, taitaahan tuosta toukokuusta olla kohta kokonaiset kolmisen kuukautta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.                                                                          

Siis palataan ajassa taaksepäin toukokuuhun, ilmathan oli mitä oli...  vettä satoi aikas usein, mutta sehän ei onneksi meitä metsäkerholaisia haittaa. Me ei olla sokerista;  on meidän motto , jonka lapsetkin tietävät.  

                                                                                                                                          

30.4 eli vappu aattona isojen kerhoon saatiin taas eräs äiti opettamaan tulen tekoa ja samalla  he olivat lupautuneet paistamaan lapsille maukkaita lettuja.

  Ja siitähän tulikin mukava vappuinen perheretki. Osanotto oli runsas ja ilmakin suosi meitä. Kiitos kaikille osallistujille.

   Jos metsään haluat mennä nyt niin todella yllätyt ...

 

Tulenteko on huolellisuutta vaativaa puuhaa...

Meidän äidit tekee kerholaisten letut.









Grillausta ja herkullista lettuista.... niistä on vappuaatto tehty

NAM















Toukokuussa tutkittiin ja bongailtiin ötököitä, mutta kylmän ja sateisen sään vuoksi niitä oli kyllä aika vaikea löytää. Ja kun joku ökkimönkiäinen löydettiin niin sitä sitten oikein joukolla ihmeteltiin.


                                                                                       

Teimme myös metsämörrille tilkkutäkin. Lapset lajittelin kolme erilaista materiaalia ruutuihin.  Siinä on männynoksat, kävyt ja kepit toistuvassa järjestyksessä...  ja näin hieno siitä sitten tuli.  

 Lajittelu teema jatkui myös kun lapset etsivät metsästä sinne ei kuuluvia asioita. Sen jälkeen keskusteltiin mihin mikäkin tavara/esine kuuluu.

Harvinaisin löydös oli shipsi pussi joka oli vuodelta -85












 Eräänä kauniina päivä metsään ilmestyi myös Kapteeni Korppu miehistöineen.

Isojen kanssa uskaltauduimme myös seikkailemaan merirosvojen kera. Merten kauhu kapsteeni HÖRPPÖLÖRPPÖ oli varastanut ja piilottanut kapteeni Korpun aarteen. Mutta onneksi viekas papukaija toi meille aarrekartan, jonka avulla lapset ja kapteeni Korppu miehistöineen lähti etsimään aarretta

Aluksi otettiin alkulämmittely jumppa ja testailtiin merirosvo taitoja.

Papukaija toi meille kartan , jonka avulla pääsimme etsimään varastettua aarretta.

Merirosvojen tuli kiivetä kalliolle, vuorille, flengattava rotkon yli jne...

kaikkea tätä valvoi hyvin tarkasti kapteenin luotettava apulainen Kapteeni poskliparta

                                         Lopulta aarre löytyi

Hurraa !

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toukokuun huipennus olikin sitten koko perheen retki kevätjuhlien merkeissä Haltialan tilalle. Tullessa paikalle perhe sai kartan, jonka avulla he kiersivät alueen.

  Piti haistella tuoksupusseja ja tunnistaa tuoksut.

Joen rannalla sai istua ihan rauhassa ja kuunnella satakielen laulua tai muuten vaan ihailla maalais rauhaa.

  Oli myös paikoja, joissa sai tunnustella puuta ja ihmetellä kuka asustaa puun kolossa. Oli mahtava luonnon oma kiipeilyteline sekä valtavan iso Tammi, joka kaipasi halausta.

Tietysti maatilalta löytyi työkoneita

   Onpas ne isoja ja komeita.

Nähtiin lampaita jotka pääsi ulos kesälaitumille.

pää... mää en haluu ulos : Huusi lammas ja laittoi jarrut päälle.











      Elämä alkoi näyttää valoisammalta kun lapset saivat syöttää sitä

Imettelemistä riitti Helunassakin joka halusi tehdä lähempää tuttavuutta lapsiin.

Retkellä maistui äitien tuomat retkieväät ja grillimakkarat.

Ja lopuksi isojen kanssa päädyttiin Ruutinkoskelle onkimaan <3

Tästä oli hyvä aloittaa kesäloma.