Lapset toiminnan arkkitehteina: Tupsukoiden elokuu 2015

Ihanien Tupsukoiden retkeilyä elokuisessa metsässä. Aurinko helli retkeilijöitä, heinäsirkat viritteli meille soittimiaan, tuuli kuiski hiljaa meidän pienten korvaan.... vielä on kesää jäljellä ja vielä on kauniita päiviä.
Nalle Puhin metsän valtaa aina maanantaisin ja tiistaisin iloiset ja rohkeat Tupsukat.

Tupsukat ovat ahkeria ja reippaita pikku liikkujia <3

Minä kömmin kuin karhu ikään.

Täältä tulee pikkusia karhuja lisää

Mallikorttien avulla kokeiltiin erilaisia tapoja liikkua.

..ja kun kortit loppui niin Tupsukat keksi niitä lisää.
Tässä pompitaan kuin oravat.

Päästiin myös kokeilemaan sammakon heittoa.
Ja kas kummaa joillakin se yllätykseksi lensikin aika pitkälle.

Täytyihän sammakoille tehdä oma pesä, missä ne söivät herkullista leipää ja makkaraa.

Yhdessä puuhastelu on kivempaa kuin yksin.

Metsästä löytyi kesämyrskyllä kaatunut iso ainakin sata vuotias mänty,... joka oli nostanut maatakin mukanaan.

Maa oli kuin vahva seinämä... ja siitä saatiinkin idea rakentaa meille tuiskujen ja pakkasten varalle lämpöinen maja.
Ja kylläpä siitä tulikin komea.

Majan rakentamisen lisäksi, Tupsukoiden metsästä löytyy lentokone, joka vaatii aina pientä pintaremonttia.

Matkalla Nalle Puhin puulle löysimme ison vihreän vikkelä toukan.

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.

Siinä oli pienille ihmettä kerrakseen. Toukalle yritettiin kantaa lehtiä syötäväksi, mutta mikään ei kelvannut. Taisi toukka ollut jo syönyt itsensä niin pulleaksi, että sen oli aika kaivautua maahan ja koteloitua, jotta ensi keväänä siitä kuoriutuisi kaunis silmäkehrääjä.

Vielä löytyi metsän uumenista mustikoita, joita lapset saivat itse poimia suuhun.