Pienten metsäkerho

                                                         Pienten metsäkerho

Hei taas pitkästä aikaa, kesä tulee kohisten ja päiväkodissa touhut lisääntyy, niin että tänne plokiin ei meinaa ehtiä kirjuutteleen, mutta tässä taas jotain terveisiä pikkuisten metsäkerhosta.

Viime viikolla pienten kerhossa yritettiin bongailla pikku ötököitä, mutta hieman huonolla menestyksellä. Lienekkö huonot ilmat syynä.
Tiistaina meidän joukkoon liittyi yksi metsäkerholaisen äiti, joka tuli pystyttämään meille laavun.
Lapset saivat siistiä laavupohjan ensin kepeistä ja kävyistä, jotta laavussa istuminen olisi mielyttävämpää.

Kun laavu oli saatu pystytettyä, niin tottahan kai piti sen eteen rakentaa nuotio. Mutta kas kummaa , kun heiltä kysyttiin mitä tarvitaan ihan ensimmäiseksi kuin tehdään nuotio, niin vastaus jokaiselta oli MAKKARAA. No, mutta mitäs me sitten syödään kun makkarat  palaa? Vastaus oli jälleen aivan selvä, ei siinä tarvinnut kaverille kilautella; makkara oli jälleen vastaus.  Pitkän kyselyn jälkeen joku keksi, että sehän on tulitikku...  No, selvisihän se lopuksi,että puitahan me tarvitaan, sen jälkeen tulitikkuja ja lopuksi niitä makkaroita.
Siinä me sitten istuskeltiin ja paistettiin monta monta makkaraa ja tietysti tarvittiin myös kepsuttia.

" hei joko minun makkara on kypsää.... aika musta se jo on. onko sinulla antaa minulle kepsuttia?"

Makkarassa on kaksi päätä, se toinen pää on tää ja se toinen pää on tää. sitä vaikea on ymmärtää.
Toisesta päästä kun puraisee, niin se toinen pää se jää, se vastakkainen pää se jää, eiks joo!
(lasten laulu)

 
 

Laavussa olikin hyvä syödä äidin tekeiä eväitä ja kylläpä ne taas maistuikin hyvältä, nam.

 

Kun vatsat oli kylläisiä, niin sen jälkeen oli hyvä jatkaa leikkejä. Toisten lähtiessä kalaan , toiset rakensivat  pikku ötököille omat kodit.

 

                                     Hei oletteko te saaneet kalaa?

 

Tässä on Buda-pupu, hämähäkki ja
toukka viettämässä leppiksen synttäreitä.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,
paljon onnea leppis, pajon onnea vaan.

            
                                             
                                     Buda-pupukin sai oman majan










 Ja tietysti me esiteltiin mukana olleelle äidille meidän oma valtavan hieno lentokone, jolla lennettiin haagaan. Koneessa oli tarjolla herkullisia voilepiä mehun kera, nam. Perillä Haagasa riensimme konserttiin, mutta arvatkaa muistanko minä enään minkä niminen artisti siellä esiintyi, mutta sen voin kertoa että mahtavan mukavan kuuloinen se oli, jee jee .




Tällä viikolla ( vko 21) meitä helli helle ja kylläpä olikin mukava retkeillä auringon paisteessa. Viikko aloitettiin keräämällä metsästämme kaikkea mitä ei kuulu metsään  eli siivosimme metsän roskista. Löytyihän sieltä kaiken laista, varsinkin kun on tarkkasilmäisiä pienokaisia avustamassa.

tiistaina tutustuttiin Mato lauluun.
Manne mato myllertää, mullassa niin yksinää.
Mutta kohta saakin se, toisen madon vierelle.

Mullassa nyt myllertää, kaksi pientä ystäävää.
kepposia tekevät, sen minkä ehtivät.

Litisis, lotsis lotisee, sade maan nyt kastelee.
Silloin sattui hassusti, toinen mato katosi.

Manne parka hätääntyi, mikä moiseen on nyt syy.
Siksi päätti nousta se, märän mullan pinnalle.

Arvaa mitä näki se, kun se saapui pinnalle.
Kummenen pientä ystävää. joiden kansa myllertää.

Mutta huiskis vain ja kaikki Manne madon ystävät katosivat yki yllättäen metsään ja kyllä siinä sai tovin etsiä että kaikki kymmenen matoa saatiin takaisin Mannen luokse.
 

Eskarilaiset retkellä Stadionin tornissa

                                   
                                               Eskarilaiset Stadionin tornissa 20.5.14

 

 

    Lauri 7-vuotta kertoo: "Oli hauskaa, kun me mentiin hissillä Olympiastadionin torniin melkein korkeimpaan kohtaan. Oli aika huikeat näköalat: Mä näin Kauppatorilla olevan "maailmanpyörän", sit mä näin Uimastadionin, sit näki koko Olympiastadionin ja sit oli Linnanmäki lähellä, mutta sen maailmanpyörää oli vaikea nähdä, koska sen reuna oli meihin päin. Näkymät oli hyvät, koska sää oli kirkas. Suosittelen muillekin Stadionin tornia".

 

           

                    

Anna 7-vuotta kertoo: "Kun mä näin Lintsin, niin olisin halunnut mennä sinne. Mä näin myös uimapaikan eli Uimastadionin. Kun katto niitä ihmisiä sieltä korkealta, niin ne näytti tosi pieniltä. Voisin mennä uudestaankin Stadionin torniin".

 

 

                                                                                              

 

 

 

Iiro 7-vuotias kertoo:" mä näin uimastadikan ja sitten mä näin se aluksen, joka oli tosi suuri. Se alus oli iso laiva. Olimme tosi korkealla, koska kaikki autot näytti tosi pikkuisilta. Minua ei pelottanut yhtään. retki oli tosi hyvä.

Haagan eskarit luontoretkellä Viikissä

Haagan esikoululaiset kävivät Viikin kolmen tunnin luontopolulla Perjantaina 9.5.2014
Siellä saimme tutustua keväiseen luontoon ja lintuihin, mielenkiintoisinta taisi lapsista olla kun pääsimme kurkistelemaan kaukoputken kautta lintujen kevät puuhia.

 
 
 
 

Mitäs täältä näkyykään? "Hei, katsokaa tuolla näkyy todella iso valkoinen lintu. Se on joutsen."

 Tuolla näkyy kyyttölehmien laidunmaa. Lehmät saapuvat laitumille toukokuun aikana.

      Eväät on syöty ja retki jatkuu

Lintujen äänien kuuntelua ja tunnistamista.

Tämä kummajainen on lepakoiden lepopönttö.

 

isot metsä puput toukokuun alussa

Hei kaikki, isojen metsä pupujen toukokuun ensimmäinen viikko pyörähti käyntiin aurinkoisessa säässä. Saimme kerhoomme uuden jäsenen, joka otettiin ilolla vastaan. Tervetuloa kerhomme jäseneksi.
Mutta heti aluksi vähän edellistä viikosta. Kokeilimme luonnon väreillä maalaamisella, mutta heikoin tuloksin... kenties värjäystä kankaalle kokeillaan uudestaan  syksyllä. Onneksi metsärepusta löytyi vesivärit joten päästiin tekemään upeita picasson vertaisia metsämaalauksia ja kun paperi loppui niin jotkut jatkoivat puuhun maalaamista.

Aloitimme toukokuun ensimmäisen viikon äitienpäivä korttien teolla ja upeita kortteja niistä tulikin... mutta voihan kökkö Einari sentään, kun siinä innostuksessa unohdin kuvata kaikki ne kauniit luonto kortit.

 Hei, mutta tällä mudallahan voi piirtää kallioon.... ja kohta oli melkein kaikki piirtämässä luolamaalauksiaan kallion pintaan.

                                                                                                                                                                                                                                         
Budapestistä pupu Punnisen serkku Buda-pupusen serkku Buda-pupu tahtoi mukaan lasten koteihin. Joka päivä arvomme sen onnellisen joka saa Buda kotiinsa. Ja mahdottoman mielenkiintoisia vierailuja Buda on saanut tehdä ja vielä on edessä monet seikkailut.
 
 
 

Luonto korttien avulla on mukava leikkiä metsän salapoliisia ja etsiä asioita metsästä; kuten jotain karheaa, sileää....  ja mahottoman valppaita lapsukaiset olivatkin ja taitavia etsimään...

Sateella voi metsään virittää katoksen... ei muuten ole kovin usein tänä keväänä tarvittu katosta... nyt viime viikon torstaina tuli sitten vettä kunnolla joten katokselle oli nyt tarvetta. Lapsista oli hauskaa katoksen virittäminen ja vielä hauskempaa se , kun tuuli nakkeli väliin katosta irti puusta tai heitti vedet sen päältä aikuisen niskaan.

Metsässä ei murjoteta, ei edes sateella.... me ollaan aina iloisia satoi tai paistoi.

 Kotia kohden käy metsän pojan tie...    matkalla kuljemme salaperäisen metsän halki ja tulomatkalla lapset hiljentyvät pitkospuiden kohdalla, sillä sillan alla asuu mielikuvitus noita, mutta ollaan sen verran taitavia nopsajalkoja, ettei kertaakaan olla vielä noitaa tavattu.

 

 
 

 

 

pienten metsäkerholaisten toukokuun alku

Hei taas, toukokuu pyörähti käyntiin metsäkerholaisilla. Tällä viikolla pienet sai kerhoilla aurinkoisessa mutta ei niin kauhean lämpimässä säässä. Maanantai meni laulaen, liikkuen ja leikkien. Tiistaina askarreltiin äideille luontoaiheiset kortit... kyllä pienet joutui kävelemään melkoisen matkan kunnes löytyi kukkaset... siinä matkalla ihmeteltiin luontoa ja sen ihmeitä.
 

 

 

 

 

 

Ja tietysti käytiin taas koneella Kanarialla... onneksi koneessa matkustajien viihtyvyydestä huolehti lentoemo joka tarjoili mehua ja tummaa tai vaalea kinkku leipää. Niin ja tietysti käytiin kalareissulla Tenojoella lohia ja siikoja narraamassa.

 Tuleeko sieltä hauki vai siika?

 Aurinko paistaa, kesä tulee ja lapsia laulattaa.

 Yhdessä aina mukavampaa
niin tutkia onkaloita kuin kiipeillä kiipeilypuussa.

 
 

                        Koneen kapteeni katsastaa lentokoneen moottoria.


Mustikka oli jo kukassaan, mutta meidän pääsiäisenä istutettu "ohra" ei vielä vihertänyt.


Välillä on mukava käydä tarkistelemassa vanhoja paikkoja, kuten joulukuusta joksi lapset kutsuvat paikkaa missä talven tuiskujen aikaan oli hyvä nauttia eväitä ja lauleskella lauluja.