Pienten metsäkerho

                                                         Pienten metsäkerho

Hei taas pitkästä aikaa, kesä tulee kohisten ja päiväkodissa touhut lisääntyy, niin että tänne plokiin ei meinaa ehtiä kirjuutteleen, mutta tässä taas jotain terveisiä pikkuisten metsäkerhosta.

Viime viikolla pienten kerhossa yritettiin bongailla pikku ötököitä, mutta hieman huonolla menestyksellä. Lienekkö huonot ilmat syynä.
Tiistaina meidän joukkoon liittyi yksi metsäkerholaisen äiti, joka tuli pystyttämään meille laavun.
Lapset saivat siistiä laavupohjan ensin kepeistä ja kävyistä, jotta laavussa istuminen olisi mielyttävämpää.

Kun laavu oli saatu pystytettyä, niin tottahan kai piti sen eteen rakentaa nuotio. Mutta kas kummaa , kun heiltä kysyttiin mitä tarvitaan ihan ensimmäiseksi kuin tehdään nuotio, niin vastaus jokaiselta oli MAKKARAA. No, mutta mitäs me sitten syödään kun makkarat  palaa? Vastaus oli jälleen aivan selvä, ei siinä tarvinnut kaverille kilautella; makkara oli jälleen vastaus.  Pitkän kyselyn jälkeen joku keksi, että sehän on tulitikku...  No, selvisihän se lopuksi,että puitahan me tarvitaan, sen jälkeen tulitikkuja ja lopuksi niitä makkaroita.
Siinä me sitten istuskeltiin ja paistettiin monta monta makkaraa ja tietysti tarvittiin myös kepsuttia.

" hei joko minun makkara on kypsää.... aika musta se jo on. onko sinulla antaa minulle kepsuttia?"

Makkarassa on kaksi päätä, se toinen pää on tää ja se toinen pää on tää. sitä vaikea on ymmärtää.
Toisesta päästä kun puraisee, niin se toinen pää se jää, se vastakkainen pää se jää, eiks joo!
(lasten laulu)

 
 

Laavussa olikin hyvä syödä äidin tekeiä eväitä ja kylläpä ne taas maistuikin hyvältä, nam.

 

Kun vatsat oli kylläisiä, niin sen jälkeen oli hyvä jatkaa leikkejä. Toisten lähtiessä kalaan , toiset rakensivat  pikku ötököille omat kodit.

 

                                     Hei oletteko te saaneet kalaa?

 

Tässä on Buda-pupu, hämähäkki ja
toukka viettämässä leppiksen synttäreitä.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,
paljon onnea leppis, pajon onnea vaan.

            
                                             
                                     Buda-pupukin sai oman majan










 Ja tietysti me esiteltiin mukana olleelle äidille meidän oma valtavan hieno lentokone, jolla lennettiin haagaan. Koneessa oli tarjolla herkullisia voilepiä mehun kera, nam. Perillä Haagasa riensimme konserttiin, mutta arvatkaa muistanko minä enään minkä niminen artisti siellä esiintyi, mutta sen voin kertoa että mahtavan mukavan kuuloinen se oli, jee jee .




Tällä viikolla ( vko 21) meitä helli helle ja kylläpä olikin mukava retkeillä auringon paisteessa. Viikko aloitettiin keräämällä metsästämme kaikkea mitä ei kuulu metsään  eli siivosimme metsän roskista. Löytyihän sieltä kaiken laista, varsinkin kun on tarkkasilmäisiä pienokaisia avustamassa.

tiistaina tutustuttiin Mato lauluun.
Manne mato myllertää, mullassa niin yksinää.
Mutta kohta saakin se, toisen madon vierelle.

Mullassa nyt myllertää, kaksi pientä ystäävää.
kepposia tekevät, sen minkä ehtivät.

Litisis, lotsis lotisee, sade maan nyt kastelee.
Silloin sattui hassusti, toinen mato katosi.

Manne parka hätääntyi, mikä moiseen on nyt syy.
Siksi päätti nousta se, märän mullan pinnalle.

Arvaa mitä näki se, kun se saapui pinnalle.
Kummenen pientä ystävää. joiden kansa myllertää.

Mutta huiskis vain ja kaikki Manne madon ystävät katosivat yki yllättäen metsään ja kyllä siinä sai tovin etsiä että kaikki kymmenen matoa saatiin takaisin Mannen luokse.