Isot metsäkerholaiset ja maaliskuu
Nuuskamuikkunen on lempeä kulkuri, joka kulkee kalastellen ja huuliharppua soitellen. Hän kantaa kaiken tarvitsemansa selkärepussa.
Matkoillaan hän tutustuu uusiin maisemiin ja kokeilee kalaonnea. Uusilla seuduilla hän ei koskaan kysele paikkojen nimiä, vaan nauttii itse matkasta. Nuuskamuikkunen tuntee luonnonmerkeistä, missä on pohjoinen, missä etelä. Hän osaa lukea karttaa, eikä hän taida eksyä koskaan.
Nuuskamuikkusen avustuksella opeteltiin tuntemaan metsää,
Opeteltiin myös lukemaan metsästä piirrettyä karttaa erilaisten etsintätehtävien avulla.
Etsittiin karttaan merkittyjä tuttuja maamerkkejä
Hei me löydettiin tää kaatunut iso puu.
Paikka jossa nukkuu talviuntaan tuttu pieni tuhisija, Sipi Siili
Kaksi ensimmäistä löytyi kartta merkinnän avulla.
Seuraavat kaksi vihjeen avulla, kuten esimerkiksi paikka jossa voi istahtaa. Yksi äänen perusteella ( lasten tuli tunnistaa mitä ääni kuuluu) ja viimeinen tarkkaavaisen näköhavainnon perusteella.
Tämä tehtävä oli selvästi lapsista hauskin ja kerrassaan upeasti lapset löysivät kaikki kadonneet muumit.
Harjoiteltiin myös oman äänen kantavuutta hätätilannetta varten.
Ja kuten isoissakin piireissä, oli lopuksi
eksymistilanne harjoitus.
Kyllä aikuiset voi olla ylpeitä, niin upeasti lapset olivat läksynsä lukeneet.
Tuu-tikki on muumiperheen rakas ystävä. Hän on viisas ajattelija, joka osaa ratkaista monenlaisia pulmia järkevällä ja käytännöllisellä tavalla. Pienen tuulen lailla Tuu-tikki tarttuu aina toimeen ripeästi, siivoaa ja auttaa muumeja pitämään asiat järjestyksessä. Hän myös opastaa miten toimia ettei eksy ja jos eksyy, niin miten sitten toimia. Tuukki opastaa lapsia myös tunnistamaan vaaranpaikat sekä ensiavun alkeita.
Kerrattiin syksyllä opitut vaaranpaikat ja mitä mahdollisesti niissä voisi sattua ja miten toimia.
Siitä syntyi ensiapuleikit. Lapsille tehtiin
pienet ensiapukassit ja he kulkivat ympäri
metsää auttaen hätään joutuneita.
voi voi, mitä kummaa tässä on käynyt?
No, mutta Päkä on kyllä telonut itsensä oikein kunnolla.
Ja totta kai, lopuksi oli ensiapu harjoitteet jossa jokainen sai hoitaa kaverin
kuvitteellisen haavan.
Monelle Hemulille keräilystä on tullut niin tärkeä harrastus, etteivät ne ehdi ajatella mitään muuta. Postimerkkejä tai kasveja keräilemään ryhdyttyään ne näkevät suuresti vaivaa saadakseen kokoelmansa täydelliseksi. Hemuli rakastaa myös tutkimista ja hänen avullaan lapset tutustuivat metsän sammaliin, jäkäliin ja havupuihin..
Jäkälistä tutustuimme isohirvenjäkälä, poronjäkälä, torvijäkälä, karttajäkälä,...
Kanto ja kattila, lienekkö metsämörrin puurokattila.
Isija kirkkaita jääpaloja, ihan kuin ikkunalasi.
Valtavia mielenkiintoisia kiviä.
Onko tuo valtava lohikäärmeen pää???
Ja mikä ihmeen kummajainen tuolta puusta kurkistaa?
Ja löytyi myös mahdottoman iso kalalammikko
Hei, mä kalastin hain
Minä sain valtavan ison valaskalan,
jokainen yritti innokkaasti onkia ja kyllä niitä kaloja alkoikin tulla
Muumien retkeilykoulun ohessa kerettiin myös leikkiä kaikenlaisia kivoja leikkejä.
Sahaus hommia
Puukiipeilyä tietysti
kallio kiipeilyä
Lepäilyä sammalilla ja miksei kivillä....
Löydettiin me metsästä paikka, jossa kasapäin lunta. Ja sitä riemua, kun pääsi vielä peuhaamaan lumessa
Kierittiin, painittiin ja laskettiin pientä mäkeä
Aurinkoisena päivänä keksittiin varjoteatteri. Ja kylläpäs tulikin hulvattoman hauskoja esityksiä.
mikä kumma voimamies siellä onkaan.
Katsojilla oli yhtä hauskaa kuin esiintyjillä.
Kuusikkoon syntyi mukavat luola ja piiloleikit
Huhuu, Maikki ja Päkä ette taida löytää meitä.
Metsässä on monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...
Tämä suloinen nukke tervehti meitä iloisesti kahden päivän ajan, kunnes se taas katosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti