sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Ahman jäljillä Korkeasaaressa

                                    RETKI  KORKEASAAREEN

Pääsimme Korkeasaareen opastetulle Ahma retkelle. Lapset olivat jo syksyllä nähneet Korkeasaari retkellä Ahman, mutta sen enempää ei kyseisestä eläimestä oltu puhuttu. Oppaana meillä oli asiantunteva nuori tyttö, joka kertoi lapsille Ahmasta ja sen elintavoista. Pääsimme näkemään myös ahman ruokinnan sekä harjoittelemaan ahman liikunta tapaa sekä kuulemaan satua ahmasta. 
Sen jälkeen suunnistimme lasten toiveiden mukaan kissalaaksoon sekä karhulinnalle.




Ahma on saanut nimensä ruokailutavastaan, se on varsinainen ahmatti. Päästyään ruoan ääreen ahma hotkii mahansa pikaisesti täyteen niellen isotkin lihakimpaleet kokonaisena. Saalistajana ahma on kömpelö, mutta otollisissa lumiolosuhteissa ahma saattaa kuitenkin tappaa kerralla useampia poroja tai metsäpeuroja. Tämä on tyypillistä käyttäytymistä näätäeläimille. Ne tappavat niin sanotusti varastoon.

Ahma sai pahvirullan, jonka sisälle oli piilotettu hiiri ja rotta 
Ahmat ovat ketteriä kiipeilijöitä, tarvittaessa myös kestäviä uimareita ja ne jaksavat hölkätä pitkiäkin matkoja. Ahman hajuaisti on tarkka – se voi haistaa lumen alle hautautuneen raadon kilometrin päästä. Poikasensa ahma synnyttää kevättalvella lumikinokseen kaivamaansa pesäluolaan
                                                         

Ahma on luonteeltaan utelias

Ahma tutkii jatkuvasti koloja ja mättäikköjä sekä kiipeää herkästi puuhun, mikäli se vainuaa jotain syötäväksi kelpaavaa. Se on ketterä kiipeilijä ja nousee puuhun myös leikkiessään, säikähtäessään tai päästäkseen tähystämään. Ahma on jatkuvasti liikkeessä ja merkitsee liikkumisalueensa ulosteilla, virtsalla ja perärauhasten eritteillä. Ahmat tietävät missä lajitoverit liikkuvat ja osaavat välttää yhteenottoa, koska samaa sukupuolta olevat ahmat eivät siedä toistensa läsnäoloa reviirillään.



Amurinleopardi on niin pohjoinen kissapeto, että se viihtyy lumessakin!




Amurintiikeri on maailman suurin kissapeto

Amurintiikeri on säänkestävä kissapeto – se ei säikähdä lunta eikä pakkasta ja se ui mielellään. Tiikerin raidat toimivat suojavärinä heinikossa vaaniessa.
                   
 Tarkkailija
                  utelias ja kiinnostunut
                  lapsista                                                        










                                               Aasianleijona

                Urosleijonan karjahdus voi kuulua jopa 8 kilometrin päähän!
        

        Tämä kaveri ei karjahdellut vaan se oli eritän kiinnostunut lapsista. Selvästi e olisi halunnut mukaan leikkimään ja retkeilemään heidän kanssaan.
 Se raapi isoilla tassuillaan lasia ja nousi välillä jopa lasia vasten seisomaan.
Lapset viihtyivät pitkän tovin tämän ihastuttavan leijonan luona. 










                                 Karhulinnannalla
pääsimme ihastelemaan vasta taviunilta heränneitä pörröisä nallukoita. 


Karhu on Suomen kookkain petoeläin, mutta syö enimmäkseen kasviravintoa. Sille maistuvat pehmeät versot, lehdet, juuret, marjat ja vilja, mutta myös kaikenlainen eläinravinto kuten pikkunisäkkäät ja kalat. Karhu liikkuu suuresta koostaan huolimatta ketterästi, kiipeää ja ui hyvin.
Karhun suosikkiruokaa on hunaja.

 ei jaksa vielä oikein liikkua


Hirvi on Suomen suurin nisäkäs. Uros voi painaa yli 700 kg.

                       
 Hirvet syövät sekä vesikasveja että kuivan maan kasveja. Ne voivat saada aikaan pahoja metsätuhoja syömällä oksia ja kuorta ja taittamalla puiden latvuksia. Nykyisin hirvellä ei ole juuri muita vihollisia kuin ihminen: hirviä metsästetään ja niitä kuolee liikenteessä.


Kuningasmerikotka

Valtavan kokonsa ansiosta laji herättää huomiota, ja väritykseltäänkin vanha lintu on vaikuttava: pääosin musta puku, jossa valkoista on pyrstö, "housut" ja siipien etureunat. Nokka, silmä ja koivet ovat keltaiset. Siipien väli on jopa 240cm, voit kotona mitata isän tai äidin kanssa kuinka pitkä se on. Sen lempiruokaa on kalat. 


Amazonian talossa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti