perjantai 1. toukokuuta 2015

Mistä löytää videot

 
Jotta mikään lasten ilo ja riemu ei jäisi näkemättä
niin tässä pieni vinkki vitonen.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Iloisia hetkiä videoiden parissa toivottaa metsäkerhon
 
Päkä ja Maria
 
 
 
 
 

Sea Life 24.4.2015



                                           Isot ja pienet yhdessä retkellä


Vierailu Merimaailman  vei meidät  taianomaiselle, hauskalle ja opettavaiselle matkalle aaltojen alle. Nähtävänä on muun muassa 10 eri hailajia, koralliriutan värikkäitä kaloja, piraijoja, haita, rauskuja, meduusoja, merihevosia ja monia muita.





Punapiraijoita pidetään piraijoista vaarallisimpina. Ne ovat lihansyöjiä, ja niiden kerrotaan hyökkäävän minkä tahansa syötäväksi kelpaavan kimppuun, mutta itseasiassa ne ovat mainettaan kiltimpiä.







 
Hei, tuolta tulee hai





Seeprahai Mussukka on elävä todiste siitä, etteivät hait ole vain verenhimoisia petoja. Huoltotöitä tekevän sukeltajan ei tarvitse pelätä Mussukkaa, sillä tämä parimetrinen vonkale lähestyy akvaristeja korkeintaan rapsutusten toivossa.










Mustaevähai ui meidän ylitse


















         Kerran kierrettyä oli keksi tauon paikka. Sen jälkeen jaksettiin taas kiertää näyttely uudestaan.

 
 





 Hei, oletpas sinä iso.











                                                  Miksi se tuijottaa minua?








 Tursaat eli mustekalat,  nuo mertemme älyköt, ovat varsinaisia naamioitumisen mestareita. Ne pystyvät vaihtamaan väriään sulautuakseen ympäristöönsä ja mahtuvat mitä pienimpiin koloihin.
   Nemo eli vuokkokala









                         Meduusat, ne vasta ihmeellisiä olikin.









                             Pääsimme ihmettelemään kaloja myös alta katsottuna....


 minä suojelen sinua lupasi kerhon pikkuisin aikuiselle.







                                Oli se vaan niin ihmeellistä.










 Kun kalat oli katsottu, alkoi useamman kerholisen masut murista.....  siispä suunistimme ulos aurinkoiselle kalliolle nauttimaan äitien tekemät herkku eväät.



Siinä yhdessä vielä mietittiin kaloja ja ihmeteltiin linnanmäkeä

                          ... lokkeja, jotka yrittivät tulla syömään eväämme.
















 


                              Siinä syömisen lomassa pystyi myös ihailemaan kaupunki maisemaa




Eväiden jälkeen oli mukavaa päästä juoksentelemaan Alppipuistoon.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tartu kevättuulen liepeeseen!

 
Se Keikkuen tulevi. Keltaisena kuin leskenlehti. Hupaisana kuin töyhtöhyyppä. Vihreänä kuin hiirenkorva! Vikkelänä kuin sisilisko! Mikä se on?
Kevät! Kevät! Kevät!
 
 

        Tehtiin koteihin istutus laatikko, johon laitettiin
        Hernettä, maissia, Ohraa ja Krassin siemeniä.








Kevät koittaa,
valo taas pitkän talven voittaa.









 
          
vielä vähän vettä, nyt voi jäädä odottelemaan istutuksien kasvua.



                                                    





                    Oli myös aika herättää ystävämme Sipi Siili talviuniltaan

                                              Oi, sanoi siili,                                                         
                                             olen tunteellinen siili,                                                        
                                             olen hyvä, kiltti, hellä                                                      
                                             ja kenelläpä, kellä                                                        
                                             on vastaansanomista?


                                                         
 Herää herää nyt on kevät.
Aurinko paistaa ja on jo tarpeeksi lämmintä.

                                          Siellä se Sipi siili jo availee silmiään


No, mutta kas kumma... Sipi oli saanut poikasen.








                                       Äiti Sipi ja hänen suloinen poikanen.










                                     Keväällä alkaa metsässä näkyä muitakin eläimiä





                                                                     Musta, pieni muurahainen
pitää sokerista,
         unta näkee onnellista
äidin siirapista.





  Muura- muurahainen kortta kuljettaa
  Ahkerasti aina työssä ahertaa.......




 


 
 
Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen....
 
 
 
 
Löytyi myös maasta rikkoutunut pienen pieni linnun muna
ja siinä sitä ihmettelemistä riitti, mitä ihmettä oli tapahtunut?

 


 
 
 
 
Toukat valtaa metsän
 
 
 
 
 
                      Luettiin kirjaa jonka pohjalta lapset sai tuoda sukan metsään ja niin syntyi.....
                                                                toukka yhdyskunta
 
 
 
 
                                                    
Piikki häntäinen toukka
                                                       Toukka jolla oli rusetti ja suu otsassa






                    .......     ja sarvekas pitkäkielinen



TOUKKA TISKAA
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa
kiinni ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä
erottaa astioiden helinää.






                    Toukat esittivät näytelmää kaveruudesta








Tietääkös joku missä kaverit kasvaa?
Ken niitä viljelee pellollaan?
Vaivaakos leipomo jauhoihin rasvaa?
Kaverin työntää uuniin paistumaan.
Ei, kulkaa, kavereita tehdas ei värkkää.
Ei liukuhihnalla ainakaan.
  Ei postimyyntikään sellaista järkkää.
  Eikä valtio laitoksillaan.
                 Ole mulle kaveri, niin henskeleitä paukutan,
                  nostan harteille vaikka maailman.





                        Metsä houkitteli leikkimään piilosta, mutta kuinkas siinä kävikään hassusti

                                                  
              

                                                                 
                                                                       Meitä ei kukaan kyllä löydä


 
 
 
 


                           Kun pää on piilossa, niin silloinhan olen piilossa



Mustikan varvut on hyvä suoja.











             Kevään edetessä alkoi metsässä kurnutus... kuka kumma se siellä lammella kurnuttaa?





                                                                       

Sammakko suuri ojassa mönki,
laiskasti loikaten lehdelle kömpi.
Kyljelleen kellahti,silmät sulki,                                 
 räpylät rentoina uneen kulki.














                      On siinä ihmettä kerrakseen.














 Katsokaahan mikä kolo. Kuka kumma siellä mahtaa asustaa?
Kop Kop onko ketään kotona?

 















                            Ei siellä ketään kotota ollut
 
Ja kun oikein väsyttää, niin silloin pitää relata.
 
 
 
 
 
 
Kotimatkalla nauratti seuraavanlainen näky