Vaapukoiden tammikuu

Lumisia leikkejä lumisessa metsässä, mikäs sen mukavampaa.

                                                          Tammikuun tuiskuissa tarvitaan auraa,
                                                          tuiskuille lumiukko vain nauraa.
                                                          Pakkanen punaa posket ja nenän,
                                                          auton akku voi tehdä tenän.

                                                          Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
                                                          kelkka on pullollaan iloista väkeä.
                                                          Mäestä kotiin on mukava tulla,
                                                          pöydällä odottaa laskiaispulla.

 Pienikin kasa on pienelle niin korkea...

           Määränpäähän matka kestää kun joka penkka täytyy kokeilla.

Sisukkaasti nämä pikkuiset kapuaa ylös hangesta ja niin voi taas matka jatkua.

    
         
    Välillä pitää kavereita odotella.

  Jotta pieneten kerho ei olisi yhtä lumessa tarpomista niin päätettiin kokeilla heidänkin kanssa jäädytys juttuja. Ja kyllähän se onnistui kun on niin reippaita pikkuisia. <3
                                                                                                   
                                                                                        Minä haluan keltaista

 Veden maalaaminen on tarkkaa puuhaa.

            Minäkin  haluan keltaista.

Kylläpä tuli mahdottoman kauniita tauluja... mitähän niille tapahtuu jäivät pienet Vaapukat miettimään

Lumileikit jatkuu

 Kahlaamista....

lumienkeleitä.......

......... mäenlaskua

ja lumessa peuhaamista.

Traktorin jäljet kiinnosti kovin

Kuusen kuin kuusen alle syntyi hetkessä koti, jossa keitettiin kahvia, leivottiin kakkuja ja pestiin pyykkituvassa pyykkiä.

Niin ne vesimaalaukset... nehän oli jäätynyt. Upeat jäätaulut vietiin vanhainkodin pääoven viereiseen pensaikkoon iloksi vanhuksille.