maanantai 28. maaliskuuta 2016

HAAGAN METSÄKERHOSSA

                         
             
                 Lapsen metsä on pieni ja lähellä
Retki ja leikki lähimetsässä virkistää ja rauhoittaa mieltä, vaikka ei samoilisikaan kirveen koskemattomassa aarniometsässä. Lähimetsä, sen piilot ja kiipeilypuut ja -kivet tarjoavat leikkipaikan, jossa kaikki ei ole aikuisten valmiiksi miettimää. Lapsen leikille ja mielikuvitukselle on enemmän tilaa.



Me Haagan metsäkerholaiset leikimme ja teemme kerhotehtäviä metsässä kuten:


                                                                          tutkitaan säätä.
 istutetaan siemeniä, kokeillaan, tarkkaillaan, pohditaan...








........ opetellaan retkeilytaitoja












                                           ...mittaillaan, punnitaan...


rakennellaan...                                                                       
ja tietysti leikitään.




 Lainaus opiskelija Nannan kirjoituksesta keväällä 2014


 
Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut kuinka metsä on herännyt henkiin. Lapset ohjaajien johdolla tekevät metsästä virike rikkaan ja leikkeihin muovautuvan ympäristön. Rajattoman mielikuvituksemme ansiosta metsä muuttuu hetkessä karhun pesästä kahvilaan. Pelkästään kuvittelemalla  voimme olla mitä vain, missä vain, milloin vain.


On ihana nähdä kuinka lapset pitävät metsää luonnollisena paikkana olla ja leikkiä.

Metsä on kuin lasten koti. Lapsille on opetettu kodin rajat eli alueet joissa on turvallista puuhastella.  Ei ole aitoja, vain pilli ja ohjaajan silmät. 


 Metsäkodissa kepit, kävyt lehdet neulaset toimivat  leluina taikka rakennuspalikoina. Kun näihin  luonnon vempeleisiin yhdistetään rajaton mielikuvitus niin kävystä tuleekin kolikko, auto tai vaikka vesilasi.






En osaa sanoiksi pistää sitä miten hienoa on kun metsä voi lasten leikeissä muuttua miksipä vain.  Myös sammaleen turvallinen ja epätasainen kallio kiipeilyalusta haastaa lapsen motoriikkaa loistavalla tavalla. Välillä ihan havahdun kuin ihmeessä lapset pysyvät pystyssä haastavissa paikossa.  Millä ihmeellä lapset vain vaan kiipeät haastavatkin kalliokummut ylös. Niin ne vaan tekee, kiipeää, tallustaa, ylittää alittaa.  Alan ihan miettimään mihinkä  me tarvitaan muovileikkipuistoja kun meillä on metsä.



Ohjaajien, metsän ja lasten keskinäinen vuorovaikutus tarjoaa lapselle monenlaisia kokemuksia, uuden oppimisessa. Metsässä tapahtuva Vuorovaikuttaminen ohjaajan ja muiden lasten kanssa kehittää ja tukee lapsen sosiaalisia taitoja.

Lapsen kehityksen kannalta tärkeät aihealueet kuten matemaattiset, esteettiset, eettiset ja motoriset taidot kehittyvät luontaisesti. Nämä tukevat vahvasti lapsen arkielämää, auttavat lasta hahmottamaan elämän kokonaisuuksia ja antavat käyttöarvoisia työkaluja lapsen eri ikäkausille.  Aihealueiden oppiminen tapahtuu tutkimalla, miettimällä ja oivaltamisilla, leikillä ja liikkumalla.  Lasta ei pakoteta oppimaan vaan annetaan jokaiselle tilaa oppia ja omaksua.  Vanhan opitun ja omaksutun asian päälle opetetaan uutta. Kaikki oppiminen ja omaksuminen tapahtuu siis lapsilähtöisesti mutta ohjaajan opastuksella. Metsä on ympäristönä oiva työkalu näille aihealueille, metsässä on tilaa liikkua ja leikkiä, luonto antaa oivalluksia ja monia eri tutkimuksen kohteita. Metsä haastaa ja kehittää motorisia taitoja tukee ja kasvattaa luontaista meilikuvitusta.  kaiken kaikkiaan metsä on todella virikerikas kasvuympäristö.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti