Kukkuu!

 

Minun ensimmäisiin viikkoihin metsäkerhossa on kuulunut monia auringon täyttämiä päiviä.  Viikkojen aikana lapset ja heidän erilaiset persoonat ovat tulleet tutuksi, ihanat erilaiset persoonat!  Lasten lisäksi olen päässyt tutustumaan Haagan metsiin ja siellä asusteleviin keppeihin, sammaliin, kallioihin, oksiin, neulasiin, ötököihin ja lahopuihin.

Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut kuinka metsä on herännyt henkiin. Lapset ohjaajien johdolla tekevät metsästä virike rikkaan ja leikkeihin muovautuvan ympäristön. Rajattoman mielikuvituksemme ansiosta metsä muuttuu hetkessä karhun pesästä kahvilaan. Pelkästään kuvittelemalla  voimme olla mitä vain, missä vain, milloin vain. Olemme lasten kanssa  lennelleet lukuisia kertoja Espanjan hiekkarannoille ja sieltä takaisin metsään. Lentokone on varustettu tehokkailla lastenääni moottoreilla, lentoemoina toimivat kauniit tuulipukuiset ohjaajat. Kone on nimeltään lahopuu ja penkit olivat mukavan oksaiset. Ai että! Ei ole muovista köhätty vempele vaan lahopuu, jonka mielikuvitus on ristinyt koneeksi. 

Isot metsäryhmäläiset kokoontuvat kolme kertaa viikossa ja pienet kaksi.  Näin on tapahtunut melkein joka viikko viimeiset kolme kuukautta.   Kesken mukaan loikkaajana on ihana nähdä kuinka lapset jo pitävät metsää luonnollisena paikkana olla ja leikkiä. Ohjaajat Päivi ja Paula ovat  saaneet  herätettyä metsän henkiin ja tehneet siitä ihanan metsäkodin. Lapsille on opetettu kodin rajat eli alueet joissa on turvallista puuhastella.  Ei ole aitoja, vain pilli ja ohjaajan silmät.  Aitaamaton iso metsä voi kuulostaa joiden korvaan pelottavalle ja vaaralliselle, mutta ei ole. käytännössä Luonnollista ja toimivaa. Muutamilla rajojen kokeiluilla  jokainen metsäkerhon lapsi tietää missä on hyvä ja turvallista olla. Rajojen sisällä siis kyllä pysytään.

 Loistavien lapsilähtöisten ohjaajien ansiosta jokainen lapsi tuntee metsän turvalliseksi ja kotoisaksi.  Ei leiki lapsi tai toteuta itseään,  jos olo on turvaton.

Ohjaajat ovat myös saaneet lasten luottamuksen täysin itselleen.  Se on kaunista katseltavaa, kun luottamus on luotu pieniin lapsiin. Ei ole pienen ihmisen helppoa lähteä metsään vieraiden tätien kanssa, ei vaikka päässä olisi sateenkaaren väriset saparot.

Metsästä on tullut lapsille koti. Siellä kepit, kävyt lehdet neulaset toimivat  leluina taikka rakennuspalikoina. Kun näihin  luonnon vempeleisiin yhdistetään rajaton mielikuvitus niin kävystä tuleekin kolikko, auto taikka vesilasi.

 Itse join tällä viikolla lehdestä vettä ja nakki maistui makoisalta kaarnan välissä. No okei! olihan se keppi kaarnan välissä hieman kovaa, mutta ei se leikkiä haitannut.  Kyllä minulle, tai siis rekkamiehelle keppikaarna nakkisämpylä maistuu. Ei maksanut kuin viisi käpyä.  Onneksi maksuvälineenä oli tasan viiden euronlehti, ei ehkä olisi kassahenkilö osannut antaa vaihtorahaa takaisin.  Mumskis!  Kahvilan antimet olivat herkulliset. Siinä kalliotiskin päällä oli kaikkea muutakin herkkua, mutta nälkäisenä rekkamiehenä päädyin nakki sämpylään. Seuraavalla kerralla saatan kyllä maistaa keppipullaa taikka lakuja.

 

En osaa sanoiksi pistää sitä miten hienoa on kun metsä voi lasten leikeissä muuttua miksipä vain.  Myös sammaleen turvallinen ja epätasainen kallio kiipeilyalusta haastaa lapsen motoriikkaa loistavalla tavalla. Välillä ihan havahdun kuin ihmeessä lapset pysyvät pystyssä haastavissa paikossa.  Millä ihmeellä lapset vain vaan kiipeät haastavatkin kalliokummut ylös. Niin ne vaan tekee, kiipeää, tallustaa, ylittää alittaa.  Alan ihan miettimään mihinkä  me tarvitaan muovileikkipuistoja kun meillä on metsä. Tässä vaiheessa alan kuulostamaan metsäpeikolta. En ole. Melko vähän olen metsissä seikkailut, mustikoita olen keräillyt ja kallioilla kiipeillyt.  Sisäleikkipuistot ovat hieno asia ja olen onnellinen, että lapsillekin on olemassa liikkumisen ilottelu paikkoja. Mutta onhan se nyt mukavampaa leikitellä ja toteuttaa itseään virerikkaassa ja raikkaassa ulkoilmassa kuin muovikuplan sisällä. Metsässä lapsi käyttää mielikuvitustaan aivan eritavalla kuin lelumaassa.

 

 

Ohjaajien, metsän ja lasten keskinäinen vuorovaikutus tarjoaa lapselle monenlaisia kokemuksia, uuden oppimisessa. Metsässä tapahtuva Vuorovaikuttaminen ohjaajan ja muiden lasten kanssa kehittää ja tukee lapsen sosiaalisia taitoja. Lapsen kehityksen kannalta tärkeät aihealueet kuten matemaattiset, esteettiset, eettiset ja motoriset taidot kehittyvät luontaisesti. Nämä tukevat vahvasti lapsen arkielämää, auttavat lasta hahmottamaan elämän kokonaisuuksia ja antavat käyttöarvoisia työkaluja lapsen eri ikäkausille.  Aihealueiden oppiminen tapahtuu tutkimalla, miettimällä ja oivaltamisilla, leikillä ja liikkumalla.  Lasta ei pakoteta oppimaan vaan annetaan jokaiselle tilaa oppia ja omaksua.  Vanhan opitun ja omaksutun asian päälle opetetaan uutta. Kaikki oppiminen ja omaksuminen tapahtuu siis lapsilähtöisesti mutta ohjaajan opastuksella. Metsä on ympäristönä oiva työkalu näille aihealueille, metsässä on tilaa liikkua ja leikkiä, luonto antaa oivalluksia ja monia eri tutkimuksen kohteita. Metsä haastaa ja kehittää motorisia taitoja tukee ja kasvattaa luontaista meilikuvitusta.  kaiken kaikkiaan metsä on todella virikerikas kasvuympäristö.

 

Terveisin Nanna Saadi

Lisää höpöttelyä minusta seuraavassa julkaisussa. Metsäkerholaisten vanhemmat ovatkin jo saaneet esittelypostin kera kivan kuvan. Alla myös muutama kuvanen jotka olen napannut isojen metsäkerholaisten metsämaisemista. Kauniita ja puhuttelevia. Olen luonteeltani kuvailija ja hauskoja höpöttävä. Siksi kuvateema ja mukavan lyhyet sekä hymyilevät asiatäytteiset tekstit ovat ominaisia minun blogi julkaisuille.