Pienet metsäkerholaiset

Hei metsäkerholaiset

Opiskelijani Nanna lopetti harjoittelujakson ja me kaikki jäätiin kaipaamaan häntä, etenkin minä. Minä olen Päkä ja yksi metsäkerhon vetäjä ja yritän jatkaa metsäkerhon blogin kirjoittamista Nannan jälkeen... Apua, tässä vaiheessa ikävä opiskelijaani kohden lisääntyy.
Viime viikon olin lomailemassa, joten en oikein osaa kertoa tarkalleen mitä viikon aikana metsässä tapahtui, mutta tiedän varmasti, että heillä on ollut mielenkiintoisia juttuja ja puuhasteluja. Kaikki sijaiseni ovat  kertoneet ihastuneensa metsäkerholaisiin ja kehuneet miten mukavia ja taitavia metsässä liikkujia he ovat... ja todella näinhän se on. Minulla on ollut onni saada lapsikseni maailman mahtavimmat lapset ja meillä on ollut todella haasteellinen ja mielenkiintoinen kevät. Lapset ovat kehittyneet huimasti siitä mitä se oli tammikuussa, kun kerho kovimpien pakkasten aikaan aloitettiin.

Tapu tapu rallaa taivaan alla
ei ole toista meidän moista
tapu tapu rallaa.

 

Tällä viikolla pienten kerhossa olemme päässeet tutustumaan Pupu Punnisen kaukaiseen serkkuun Buda Pupuun, joka matkusti minun mukana Budapestistä tänne Suomeen ja liittyi metsäkerholaisten joukkoon. Budalla on pieni keltainen kassi ja tietysti turvaliivit kuten lapsillakin. Kassista löytyi eläinhahmoiset tuliasherkut ja pieni savinen lintupilli, jonka avulla lapset ovat harjoitelleet puhaltamista. Siksipä tänään tiistaina saippuakuplien puhaltaminen  onnistuikin jo aika loistavasti.
Buda on selvästi valloittanut joidenkin lasten sydämet ja he haluavat kannella sitä metsässä paikasta toiseen ja esitellä hänelle taitojaan.

Reipanit päähän ja menoksi :)

 minä puhkun ja puhallan

  saippuakuplien kiinni ottaminen oli hauskaa puuhaa

 

 

Metsän kiipeilyteline

näinkin rennosti voi eväshetken ottaa